perjantai 11. lokakuuta 2013

Uusi elämä sukille


Taas asiaa sukista. 



Eikös olisikin ollut sääli heittää nämä roskiin, purkaa langoiksi tai jättää käyttämättä? 
Sukkien kääntöpuoli oli vaan hieman lohduton.

 
Ei kovin lämmitä..

Parsinlangat löytyivät Sofia-mummun perinnöstä. Perintöä ne jämälangatkin on! Ja itse asiassa niiden mielihyvää tuottavaa vaikutusta verrattuna rahalliseen perintöön ei pidä aliarvioida. No, niistä nyt kuitenkin löytyi silmääni miellyttävä okrankeltainen ohut, 2-osainen villalanka.




Sukat oli erikoisen eri tavalla kuluneet: toisesta vain kuulsi läpi ja toisessa oli mojovat reiät. Vähemmän talsittuun riitti perinteinen tiuha parsiminen, toiseen piti kutoa oikein kunnon paikat. Lopputulos on ehkä humoristinen, mutta sitä kai kierrätys on.





Mitä tästä opin?
Herää pahvi ajoissa, ei kannata jahkailla vaan parsia jo läpikuultavat sukat:
- lopputulos on kauniimpi
- tuntuma jalan alla mukavan pehmeä ja lämmin
- aikaa, vaivaa ja fyysistä voimavaraa niskoissa kuluu vähemmän parsimalla kuin kutomalla
- kutomalla saumoista on vaikea saada sileitä ja paikat tuntuvat jalkapohjissa, kunnes joko keskushermosto tottuu tai saumat pikkuhiljaa tasottuvat.

Moni sukka päältä kaunis, mutta pohjasta ruma?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti