torstai 31. lokakuuta 2013

Yksinäisyyden kokemusta vastaan



Ota itseäsi niskasta kiinni. Ole itse aktiivinen. Älä jää kotiin murjottamaan. Mitään ei saa jos ei mitään annakaan. Ja mitä näitä nyt onkaan.





Jos ihminen haluaa muutosta, olen huomannut siihen auttavan usein jo sen, että tekee edes jotain. Kaikkea ei tarvitse eikä voikaan saada, ainakaan heti. Mutta askel haluttuun suuntaan on jo alku, jonka jälkeen prosessi usein alkaa toteuttamaan itse itseään. Jos asia siis oli alunperin toteutuvaksi tarkoitettu.

 
Yllytä kaveri ihaniin kirppariostoksiin
ja saa omiin pähkäilyihin mielipiteitä.


Sosiaalinen elämäni on ollut jo vuosia hieman haasteellinen, sekä henkilökohtaisista että olosuhdesyistäkin. Olen kuitenkin ohjannut (= pakottanut) itseni näkemään nyt omassa elämäntilanteessa ihmisiä ja mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään.


  
Kutsu joku vaikka vain syömään.


En tarvitse uusia tuttavuuksia, vaan voin rakentaa sen varaan mitä jo on. Samalla olen myös noteerannut jo olemassa olevat sosiaaliset tapani ja antanut niille arvon, joka niille kuuluu.

   
Arkiset hetket tuntuvat erityisen kivoilta
jaettuna, jotenkin täydemmiltä.



Jaetaan mielenkiinnonkohteita.
  

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vaikea nimi mutta taivaallinen maku


Puolukkataateliruispuuro?
Taatelipuolukkaruispuuro?
Ruispuolukkapuuro?


Taateli on minulle uusi, vaikka tavallaan tuttu ainesosa. Olen toki makuun joskus törmännyt, mutta nyt vasta tajunnut sen makeutusarvon sokerin korvikkeena. Perusherkkumme on ruispuolukkapuuro, mutta sokerin määrä on vaivannut mieltä. Pienen aha-elämyksen ja salapoliisityön ansiosta tajusin korvata sokrun taateleilla. Onhan siinä edelleen sokeria, mutta luonnollisessa muodossa. Ja itse asiassa tärkein perustelu sokerin korvaamiseen taatelilla on makujen sinfonia,
puolukan ja taatelein liitto on tähtiin kirjoitettu!





1,5 l    vettä
4-5 dl   puolukoita
3,5-4 dl ruisjauhoja
n. 1 dl  taateleita
1 tl     suolaa

1. Mittaa vesi ja (jäiset) puolukat kattilaan. Silppua taatelit paloiksi.
2. Kun vesi melkein kiehuu, vispaa ruisjauhot voimakkaasti sekaan, lisää taatelit ja suola.
3. Anna kiehua hiljalleen kannen alla vähintään puoli tuntia, jätä hautumaan niin pitkäksi aikaa kun maltat.

Sihtikurkkuja varten puuron voi hurauttaa lopuksi sauvasekoittimella, niin ei ole mahdollisia taatelin riekaleita tai puolukan sattumia.

Maistuu niin lämpösenä iltapalana kuin kylmänä välipalapuuronakin.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

"Miks sä teet aina niin hyvää ruokaa?"


Paprika-tomaattihöystö kera pullien.
Kattilassa taisi olla spelttihelmiä ja sitäkin söytiin?



Ihanaa, että ihminen saa syödä joka päivä. Ongelma vaan nykyaikana tuppaa olemaan, että kulutus ei vastaa edellisiltä sukupolvilta omaksuttua ruokavalion energiansaantia siten, että ylimääräistä ei kehoon kerääntyisi ja verisuonet tukkeutuisi.

Oman painonpudotusprojektini myötä ensin muuttui oma ruokavalio ja sitä myöten pikkuhiljaa koko perheen. Tämän hetkinen ruokavaliofilosofiani pääteemat ovat terveellisyys ja hiilijalanjälkitietoisuus säilyttäen kuitenkin suuressa määrin realismin. Välttäen tiukkapipoisuutta ja ehdottomuutta.


 
Kasvissosekeitto paahdetuista juureksista.

Kiteytysyritys:

- oikeista raaka-aineista itse tehtyä kotiruokaa = prosessoitu ruoka minimiin
- vatsa täytetään kunnon (lämpimällä) ruoalla
- edulliset perus raaka-aineet
- kausiajattelu
- kasvispainotteista ja kotimaista
- hiilihydraattitietoista
- budjetin rajoissa luomu- ja lähituotteita
- tarjousten perässä juokseminen ja -30% punasen lapun tuotteet ovat salainen paheeni.
- muualla syödessä (koulussa, töissä) nuodatetaan samoja periaatteita, einekset ei kuulu eväsvalikoimaanikaan ja lounas-
paikoissa lautanen kootaan ajatuksella.


Tästä se ruoanlaitto aika usein alkaa.


Pikku puuhastelua...


 
Tästä blogista ei ole tarkoitus tulla pelkästään ruoanlaitto- tai reseptiblogia, mutta kyllä aihe täällä voimakkaana pysynee. Ruokapostaukseni noudattavat tässä postauksessa avattua ruokafilosofiaani, vaikka en sitä erityisesti resepteissä alleviivaakaan.


Kaunis vihko sisältää reseptien keräilyerät netistä, lehdistä, muilta pöllittyjä ja sieltä täältä napattuja ohjeita.

 
Ammennan arkimenuuseen valikoimaa perusarkiruoista sekä blogien ja ruokakirjojen antia poimin omaan ajatusmaailmaan sopivaksi. Kirjakuvassa on joitain esimerkkejä erityisen hyvin filosofiaani osuvista kirjoista. Kirjojen tekijöitä kunnioittaakseni en ala kirjojen reseptejä tänne pääsääntöisesti kopioimaan, mutta jos resepteihin tai kirjoihin täällä viittaan se toimikoon mainoksena sitten.


 
Lautasmalli, joka on melkein pyöreä. Paprika-tomaattimuhennos kirjasta "Oma sato".


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Hyvässä ja pahassa


Siinähän se blogimatto vilahtaa, pahapaha IKEA. Tuon jo klassikoksi muodostuneen maton osto oli itse asiassa itselle ex tempore- ja hätäpäissä tapahtuma, mutta perustelin sitä itselleni materiaalilla (villa kestää kulutusta, hylkii likaa, ei veny / vanu) ja ulkonäön ajattomuudella.



Huonoa omaatuntoa aiheuttavien IKEA-hankintojen lisäksi olen kehittänyt itselleni enemmän kiksejä antavan IKEAshoppailun muodon. Kuten aikaisemmin todettu, suhtaudun lähtökohtaisesti aika nihkeästi uusien huonekalujen hankintaan ja siksipä moni ruotsalaisjätin kalu on päätynyt meille jonkun muun hylkäämänä nettihuutokaupoista. Ylläolevassa kuvassa sekä kirjahylly että tv-kaappi ovat tori.fi-löytöjä, hinta yhteensä 70€.


20€.


Tauluhylly 10€.

Tässä muutama kuvaesimerkki löydöistä. Lisäksi nurkissa ainakin vaatekaappi sekä kaikkee pientä kivaa, kuten kahvikuppia, keittiösälää, lakanaa, verhoa ja kangasta.

Ja jotten pääse kylpemään ekologisuuden harhassa, lasten huoneet on kyllä tylsääkin tylsemmin sisustettu ikealaisittain. Viime viikonloppuna koottiin pojalle sänky, jonka hankintaa perustelin sillä, että parisänky -mahdollisuudesta on hyötyä pitkällä tähtäimellä.



Tämä sekoilu tällä asialla varmaan kertoo nykyihmisen tasapainoilusta hyvän ja pahan välimaastossa. Olen ajatellut, että jos (ja kun) en pysty maailmaa pelastamaan, on ehkä hyvä että teen edes jotain enkä yhtään mitään.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hyvä päivä


Sunnuntait on lähtökohtasesti ihania päiviä.
Ratkaisevin hetki päivässä on aamun alkaminen Aallon Akustisella, se virittää sunnuntai-päivään oikealla tavalla. Sen jälkeen mikä tahansa tekeminen tuntuu sunnuntailta.



Aamun lehdelle alkaa olla kysyntää.



Petaamaton sänky ja epämääränen arkikaaos kuuluu
olennaisesti viikonloppu(aamu)päiviin.

Tähän päivään kuului isojen tyttöjen legoleikki. Poikaan "upposi" myös äidin hyvät vitsit: Insinööri = IngenGör, heh..





Menopeli sai talvitassut alleen ja renkaanvaihtaja ruokittiin vaivanpalkaksi. Miesväki oli hyvillään liharuoasta. Possun sisäfile valmistui HS:n ohjeella, jossa kaikessa yksinkertaisuudessaan pintaan suolaa ja pippuria sekä marinadisörsseli hunajasta, sinapista, öljystä, soijasta ja rosmariinista.





Päivän agendaan kuului myös tyttären kotiinpaluu, maanantairuoan valmistelu ja hyvää mieltä. Tavalliset asiat on mukavia.



perjantai 18. lokakuuta 2013

Ruma taviskeittiö ja kaakeli DIY




Ennen.

Toteutin mielestäni kohtuullisen onnistuneen faceliftin lähtökohtaisesti rumassa keittiössäni. Ei-omistusasunnossa keittiön ja esimerkiksi tuon välitilan uudistaminen vaatii vähintäänkin hyvää mielikuvitusta.



Jälkeen.


Pyörittelin mielessäni monia vaihtoehtoja aina kaakelimaaleista välitilapleksien asennukseen, kukkatarroista kunnon remonttiin omalla kustannuksella. Päädyin kuitenkin tähän ratkaisuun ex-tempore, kun musta kontaktimuovi tuli vastaan laatikon kätköistä.



Itse projekti oli yksinkertaisuudessaan helppo ja parin tunnin juttu: kontaktimuovin paperin ruutujen avulla neilöitä, viivottimella kulmasta kulmaan ja leikattujen kolmioiden asettelu puhtaisiin kaakeleihin.



Suurempi murheenkryyni näkyykin viimeisessä kuvassa, tuohon pyökkijärkytykseen tarvitaan ehkä jo järeämpiä aseita tai sitten epäluonnollisia ideointikykyjä. Ideoita vastaanotetaan..

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Punanen keitto


 
Kana-pastaversio.


Taas pukkaa arkiruokaa. Tämä pitkäikäinen arjen suosikkiruoka on napattu joskus Yhteishyvän ruokaliitteestä kanakeittoversiona ja resepti on pikkusen vuosien varrella elänyt. Tuunaile maustemääriä ja vaikka vihanneksia makumieltymysten mukaan.


   

300g    broilerin marinoimattomia suikaleita
 TAI
200g    kinkkusuikaleita / kuutioita

1 rkl   paprikajauhetta
1 l     vettä
3 rkl   tomaattipyrettä
1-3 rkl chilikastiketta
1       kana- tai lihaliemikuutiota
        mustapippuria
        suolaa tarvittaessa
1 rkl   sokeria

1-1½dl  pastaa
 TAI
3 kpl   kiinteää perunaa

½-1 ps  pakastemaissia
1       paprika paloina
           (ruohosipulia)

1. Ruskista broilerisuikaleita öljyssä kattilassa tai kinkkusuikaleita öljy-rasvaseoksessa kevyesti. Lisää paprikajauhe, kuullottele pieni hetki hyvin sekotellen.

2. Lisää vesi, mausteet ja palotellut perunat tai pasta. Keitä valitun aineen mukaan himppua vaille kypsäksi (esim. 7 minuutin pastaa keitä 5 min, perunaa noin 15 min).

3. Laita levy täysille, jotta kiehuminen ei tyrehdy kun lisäät palotellut paprikat ja maissit. Keitä sen verran että pasta / perunat ovat kypsiä, paprika saa jäädä rapsakaksi. Tarkista maut, lisää halutessasi ruohosipulia.

Jos ruokailijoissa on alaikäisiä tai muita herkkähipiäisiä, voit laittaa chiliä maltillisesti ja nostaa tarjolle, jos joku haluaa lisäpotkua.



Kinkku-perunaversio.



maanantai 14. lokakuuta 2013

Arkiruokailusta




Olen tullut tulokseen, että syöminen tulee aina kalliiksi mutta mittayksikön voi valita. Hyvä arkiruokailu vaatii rahaa  tai aikaa / vaivaa. Ei välttämättä molempia (vaikka sekin on toki mahdollista), mutta toinen on valittava.

Minä käytän ruoan laittoon mielummin aikaa ja vaivaa.





Pastakastikkeen alkumetrit.
   
Se tietää sitten sitä, että uuni ja hella laulaa viikonloppuisin usein tuntitolkulla ja niin minäkin. Satun nimittäin edelleen pitämään ruoanlaitosta ja keittiössä pakertamisesta.




Loppumetrit.
  
Ruoka-arjen sujumisessa kaiken a ja o on suunnittelu. Sen laiminlyöminen kostautuu, sekä oman mielialan että kukkaron suhteen. Suunnittelen ruokalistan pari kertaa viikossa ja valmistan sapuskat osittain valmiiksi viionloppuisin ja joskus arki-iltaisin. Hyödynnän suunnittelussa pakastetta, tarjouksia sekä kauden tarjontaa.





Murekataikina lihasta ja soijasta eli
kolmen ruokailun osaset: lihapullapasta, pullat + muusi ja
self made -hampurilaiset.
  
Vakiopakasteeksi päätynyt pastakastike on saanut kimmokkeen kaupan pastakastikkeista lasipurkissa. Hinta per purkki on aikamoinen, joten näinpä citymartta keittää oman kastikkeen ja pakastaa kertasatseina. Kesän edullisella tomaattiaikana laskin 8 kerta-annoksen könttähinnaksi noin 4€ eli 50 senttiä satsi. Ei huano.





Pastakastike pakkaseen

2 kg    tomaatteja
1       iso sipuli
3       valkosipulin kynttä
2       pientä porkkanaa
(pala    kesäkurpitsaa halutessasi)
        oliiviöljyä
2-3 tl  (intiaani)sokeria
1 tl    suolaa
        mustapippuria
1 dl    basilikaa (+ mäkimeiramia) silputtuna

1. Pese ja pilko tomaatit, leikkaa kannat pois. Silppua sipuli ja valkosipulit. Kuori ja pilko porkkanat pieneksi. (Pilko kesäkurpitsa)

2.Kuullota sipuleita isossa kattilassa öljyssä. Lisää porkkanat, tomaatit (ja kesäkurpitsat) ja kuumenna sekoitellen.

3. Kun tomaatit pehmenneet, lisää sokeri, suola ja mustapippuri. Keitä ilman kantta noin tunti. Laita päälle haarukalla pistelty leivinpaperin pala, jos roiskuu yli.

4. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää yrtit. Maista ja mausta lisää halutessasi!
Purkita pakasterasioihin 3-5dl satseissa.


HUOM! Tuoreiden tomaattien lisäksi voi lisätä tomaattimurskapurkin tomaattien lisäämisen yhteydessä, niin kastikkeen väristä tulee syvemmän punainen.





Arkisempaa saa hakea -
lihapullapasta kera salaatin.
  

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mielipide syksystä





Pienen pieni pessimisti minussa ahdistuu syksystä ja erityisesti sen seurauksista.




Lehtikuusi on tosiaan lehtikuusi.
 


Näitä värejä on tänä syksynä piisannut, onneksi!


No, synkistely tuskin kiinnostaa ketään, joten pullotetaan kyyneleet, myydään ne Baden-Badeniin ja kuitataan tämä aihe muutamalla kuvalla syksyn mukavista asioista.









Elämäni ensimmäinen oikea uuniomena, ei huano.
 



Sympaattinen pikku puu.



perjantai 11. lokakuuta 2013

Uusi elämä sukille


Taas asiaa sukista. 



Eikös olisikin ollut sääli heittää nämä roskiin, purkaa langoiksi tai jättää käyttämättä? 
Sukkien kääntöpuoli oli vaan hieman lohduton.

 
Ei kovin lämmitä..

Parsinlangat löytyivät Sofia-mummun perinnöstä. Perintöä ne jämälangatkin on! Ja itse asiassa niiden mielihyvää tuottavaa vaikutusta verrattuna rahalliseen perintöön ei pidä aliarvioida. No, niistä nyt kuitenkin löytyi silmääni miellyttävä okrankeltainen ohut, 2-osainen villalanka.




Sukat oli erikoisen eri tavalla kuluneet: toisesta vain kuulsi läpi ja toisessa oli mojovat reiät. Vähemmän talsittuun riitti perinteinen tiuha parsiminen, toiseen piti kutoa oikein kunnon paikat. Lopputulos on ehkä humoristinen, mutta sitä kai kierrätys on.





Mitä tästä opin?
Herää pahvi ajoissa, ei kannata jahkailla vaan parsia jo läpikuultavat sukat:
- lopputulos on kauniimpi
- tuntuma jalan alla mukavan pehmeä ja lämmin
- aikaa, vaivaa ja fyysistä voimavaraa niskoissa kuluu vähemmän parsimalla kuin kutomalla
- kutomalla saumoista on vaikea saada sileitä ja paikat tuntuvat jalkapohjissa, kunnes joko keskushermosto tottuu tai saumat pikkuhiljaa tasottuvat.

Moni sukka päältä kaunis, mutta pohjasta ruma?

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Hurraa kaupungin liikuntapalvelut!



Ei voi valittaa. On meinaan niin huippu ulkopunttis ja ihan kivat maisematkin.





Suosikkilaitteet, mukaanlukien kivirivistöt.



Tuppaan käydä tuolla 1-2 krt viikossa lapsen harrastuksen aikana. Alkulenkki mutkien kautta perille, crosstrainerilla 4-5 biisiä hulluna hikoillen ja päälle lihaskuntoa mielitekojen mukaan. Takaisin paluu lyhyintä reittiä.



Maisemataulu kahvojen välissä.
Kuvanottohetken jälkeen istutustyöt ovat edistyneet.


Punttis on suuren leikkipuiston yhteydessä, jota kateellisena katselen. Olisinpa lapsi tai olisipa leikki-ikäisiä. Kyllä on viimesen päälle uudet ja uudenlaiset vehkeet.








Välillä olen huomaavinani katseita kyykkivää ja puhkuvaa kroppaani kohtaan. Käännän selkäni ja vähät välitän. Pällistelkööt.

Puiston leikkivälineissä on mielestäni "uutta twistiä" ja tarjoavat tekemistä myös kaikille aisteille. Joskus kuntoiluani säestää nämä ihanat kellot, joiden kumina on maisemaan ja hikoiluuni yhdistettynä erihauskaa!!!




 

maanantai 7. lokakuuta 2013

Arkiruokaa


Maanantai

Kasvissosekeitto paahdetuista juureksista
- idea jostain blogista, juurekset omien mieltymysten mukaan





Tiistai

Punajuuripasta - salaatti herneillä
- punajuuripasta Emäntänä Olga -kirjasta




Keskiviikko

Perunasalaatti kera tonnikalan, juuston ja salaatin
- perunasalaatin resepti Apukokin keittokirjasta





Torstai

Punainen kinkkukeitto
- vanhasta Yhteishyvän kanakeittoreseptistä muokattu (postaan reseptin myöhemmin).





Perjantai

Chili con soija - tortilla + spelttihelmet
- Soija-papusoosi Emäntänä Olga-kirjasta


Vehnäleipäsellä.




Kaalinlehdellä.
Huom, syljetyt pavut lautasella... Huoh..