sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Perhe terapiassa





Auto voi olla terapeuttinen paikka.
Ei niinkään liikenteen puolesta vaan perheenjäsenten keskustelyhteyden kannalta. Autossa ollaan yhdessä, mutta jotenkin myös erikseen omissa loosseissaan. Katsotaan samaan suuntaan, mutta ajatukset kiertävät kullakin omaa rataansa.




On tietenkin surullista, että kasvokkain juttelu on suomalaisille vaikeaa, mutta onneksi on auto. Teini-ikäisten kanssa keskustelut syntyvät herkimmin matkalla johonkin. Sitä ikään kuin unohtaa kuka keskustelukumppani on. Fokus on asioissa ja sillä mutsillakin tuntuu olevan joskus ihan hyviä pointteja.



Ratin takana on häkellyttävä kuunnella esimerkiksi tlitystä siitä, miten onnellinen sitä saisikaan olla - kuinka hyvin omat asiat ovat vaikka sitä usein kaikesta valittaakin. On monta asiaa, mistä saa kiittää.




 
Tai saada teinin analyysi omista vanhemmistaan. Minkälaisia he ovat, minkälainen heidän asenne on eri asioihin ja pähkäillä, onko ne omat vanhemmat kuitenkaan ne kamalimmat mitä tietää.

Ja kuulla oman teinin suusta spontaanit, mutta päättäväiset sanat:
"Mä oon kyllä ajatellu, etten mä mun vanhempia mihinkään vaihtais. Joo-o, niin se on."




2 kommenttia:

  1. Vähänkö nosti hymyn huulille :)

    Mä lähden aina mielelläni teineille, ja vähän nuoremmillekin muksuille, autokuskiksi. Tulee juteltua kaikenlaista, hyvässä ja pahassa. Ja onko parempaa paikkaa "vakavalle puheelle" kuin auto; siinähän istuu eikä pois pääse. Ainakaan jos ajetaan moottoritietä ;)

    VastaaPoista
  2. Jep, tämä taitaa olla yleisestikin käytetty kasvatuskeino ja nimenomaan teineihin tämä huijauksen muoto tehoaa hämmästyttävänkin hyvin. Sen autokyydin ne kuitenkin haluaa bussin tai fillarin sijaan, ei tarvi pakottaa autoon ja tosiaan poiskaan ei oikein kantsi kesken lähtee. Paitsi kärsiiköhän teho nyt, kun sen täällä julkisesti jakaa :) No, ei ne jaksa tänne asti kuitenkaan lukee - kattoo vaan kuvat..

    Ja kiitos kommentista, täällä käy siis joku oikeasti ;) Mukava jakaa asioita.

    -v-

    VastaaPoista