Perunasalaatti arkeen ja juhlaan

Surkean sään uhmatessa Vappupäivän ulkoilua mukavuudenhalu voitti ja piknik aikaistettiin. Vappuaaton perhepäivällinen hoidettiin Aurajoen rannalla viltin päällä ja aika kivaa oli! Töistä kotiin palattua pistettiin porukalla eväät kasaan ja kaarrettiin keväiseen kaupunkiin aistimaan kevättä ja vappumeininkiä.

Perunasalaattipäivityksiä ja linkityksiä ei ole pystynyt viime päivinä netissä välttämään, joten menköön tämä samaan kasaan. Perunasalaatti on kyllä erinomainen sapuska ympäri vuoden: tosi nopea ja älyttömän hyvä lounas arki-iltaan kun tekee edellisenä iltana maustumaan ja lisäksi mitä mieli tekee, esim. jotain seuraavista:

• salaattia, kurkkua, paprikaa yms. vihreetä
• fetaa, rae- tai aurajuustoa
• pyöryköitä tai muuta tuhdimpaa pannulla (lämmittämisenkin voi skipata)
• (savu)lohta tai kypsää broileria
• tähteiksi jääneet uunijuurekset/-kasvikset
• marinoidut kasvikset, balsamicopunajuuret, suolakurkku, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ym. 

Toki perunasalaatti sopii upeasti vieraille tarjottavaksi salaattipöydässä tai piknikille.

Käytän kahta perunasalaattiversiota: öljymarinadiversioon on aina aineet kaapissa, kermaviiliversioon täytyy yleensä muistaa varautua, mutta on vähäkalorisempi. Tässä molemmista erinomaiset reseptit, olkaa hyvät ja ihanaa arkea tai juhlaa kullekin!

Perunasalaatti, uunipaahdetut tomaatit, salaattia ja sitruunamuffinssit. Piknikin paras hetki kuitenkin tyttären pyyntö "otetaanks yhtäreitä?". Ja niin otettiin.

Perunasalaatti (öljymarinadi)

1 kg    perunoita


Marinadi:
1 dl    oliiviöljyä
1/3 dl  valkoviinietikkaa tai valk. balsamiviinietikkaa
        reilusti mustapippuria
2 tl    suolaa
1,5 rkl Provencen yrttisekoitusta 
        (timjami, oregano, oregano, rosmariini) 

1. Pese ja keitä perunat kuorineen. Jäähdytä ja pilko kuutioiksi.
2. Sekoita marinadin aineet, sekoita perunoiden joukkoon.
3. Anna marinoitua vähintää muutaman tunnin, mielellään seuraavaan päivään.


Perunasalaatti (kermaviilillä)

1 kg    perunaa
1       iso hapan omena
1       suolakurkku
½       (puna)sipuli
        (ruohosipulia)

1 prk   kermaviiliä (ei rasvaton)
1 tl    tujua sinappia
1 tl    valkoviinietikkaa
1 tl    juoksevaa hunajaa
        suolaa
        reilusti mustapippuria

1. Pese ja keitä perunat kuorineen. Jäähdytä ja pilko kuutioiksi.
2. Silppua sipuli pieneksi silpuksi, suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja omen niin ikään melko pieniksi paloiksi. (Silppua ruohosipuli).
3. Sekoita kastikkeen aineet ja sekoita kaikki aineet keskenään. Anna maustua vähintään tunnin verran, mieluiten seuraavaan päivään. 

Omasta maasta

Hanskat naulassa.

Piha se on pienikin piha! Taas kevään tultua kiitän, että asun sentään rivarissa. Työmäärä ei nujerra yhtä aikuista ja maantasalla asuminen sekä oma nurmikkoläntti on kuitenkin eri asia kuin korkeuksissa hilluva parveke. Minulle takapihan kolme tärkeintä funktiota ovat 

• ulkosalla syöminen, lukeminen, kortin pelaaminen, seurustelu ym. oleilu

• hyötykasvien viljely omiin tarpeisiin kesäkaudella ja pienissä määrin talven varalle

• kivaa katseltavaa

 
Viime kesä alkoi edellisen asukin jäljiltä rempallaan olevan pihan saattamisella johonkin ruotuun ;) Laitoin suuret linjat kuntoon: tuijien siirto pois ikkunan edestä, räjähtäneiden ruusupuskien tuhoaminen tuijien tieltä, hyötypenkin perustus, pensaiden sekä niiden alustojen setvintä ja kuistin laattojen suoristus. 

 

Kesäkukkahommat ym. kaunistukset jäivät edelliskesänä krouvimpien hommien jalkoihin, mutta tänä kesänä olisikin tarkoitus panostaa enemmän sitten tuohon silmän ilo -osastoon pienen laatoitushomman lisäksi. Harkitsin vakavasti viljelypalstan vuokraamista tälle kesälle, mutta kesän kalenteriin on ilmestynyt kaikkea mukavaa kodin ulkopuolista touhua, että voisi tulla liikaa ressiä palstasta. Puutarhurina olen muutenkin sellainen alkuun innokas mutta loppua kohden hyytyvä, joten taidankin lisätä hyötyviljelytilaa säkkikokeilulla. 

Hyötyviljelyni ei ole repertuaariltaan laajaa, vaan omiin tarpeisiini täsmäiskut: mitä haluan syödä, helppohoitoista, mitä tulee oikeasti käytettyä ja mitä viljelemällä säästän kauppalaskussa ja hiilijalanjäljessä. Ehdottomasti tärkeimmät herkut ovat perusyrtit, salaatit ja raparperi. Halusin täksi vuodeksi ottaa muutaman uuden kasviksen kokeiluun, joita tulee kannettua kaupasta keittiöön ja viljely ei vaadi hortonomin tutkintoa. Puutarhurina oikaisen esikasvatuksen ja tönttään siemenet suoraan maahan. Pinaatti lähti juuri itämään, tämän vuoden ekakertalaiset kesäkurpitsa ja lehtikaali saavat vielä odottaa lämpimämpiä ilmoja.

Raparperin kesästartti ja pinaattirivi.

Onko Sinulla kokemuksia säkkiviljelystä? Homma kuulostaa hauskalta ja realistiselta, mutta vinkkejä otetaan vastaan!
 

Onni

 
Kuinka onnellinen ihminen voikaan olla? Tämä kevään pikastartti on saanut sieluni sykkyrälle ilosta ja onnentunteesta. Eipä se kaikkia murheita vie (teinielämää, työkiireitä, kotihommia..), mutta parempaa laastaria saa kyllä hakea!

En teistä muista tiedä, mutta minuun vuodenaikojen vaikutus on kyllä melkoinen. Ehkä pelkään pimeää. Tai oikeastaan taidan kyllä halvaantua kaikesta kylmästä ja synkästä, en löydä niistä mitään hohtoa tai mystiikkaa, tai ainakaan nauti siitä. Mutta keväästä ja kesästä herään taas elämään, onneksi on sentään tämä puolivuotinen.

Ruohosipuli innoissaan.

Tässä vaiheessa kevätbingossa on vedetty ruksit jo mm. näihin kohtiin

• auringon lämpö kasvoilla
• pyykkirivistöt ja nenään hiipivä puhtaan pyykin tuoksu
• hyönteisten pörinä, muurahainen kintuilla, lintujen loppumaton konsertti
• katupöly ja muut kevään tuoksut
• kävelyllä tulee pakottava tarve ottaa juoksuaskelia, hymy nousee kasvoille

 
 

Ovi auki terassille, kesä tulvii sisälle.

 

• kesän menopelit; fillaristit, motoristit, kuplavolkkarit ja avoautot
• Euroviisukatselmukset ja ensimmäiset viisufiilarit
• kermaviilidippi oman maan ruohosipulista
• jätskikioskit, ravintelilaivat, ihmiset terasseilla ja hengailemassa kaupungissa
• ruokahetket omalla terassilla

Lähimatkailua osa 2 - Turusta Saloon by bike

Otsikkohan se jo kertoi: tein päiväreissun vireään pikkukaupunkiin nimeltä Salo. Välimatkaa kertyy reilu 50km ja tämän lisäksi sightseeing-kilsat. Suunnitelma oli fillarilla Saloon ja julkisella kotio. Nyt seuraa seikkaperäinen matkakertomus siitä, kuinka kivaa mulla oli, miten kaikki meni ja mitä tästä opin.

Tästä lähtee!

Reissua suunnitellessa mietin tietenkin kilometrimäärää, käytettävissä olevia resursseja (oma fysiikka, aika, raha ja muut realiteetit) ja toiveitani siitä, mitä fiiliksiä päivältä haluaisin. Viime kesältä oli kokemus saman pituisesta lenkistä kahdessa erässä ja pyörämatkailusivustolla suositeltiin päivämatkaksi tavikselle 40-60km:n matkaa. Ympäri vuoden pyöräilleenä on muodostunut käsitys säiden merkityksestä ja sillä oli iso vaikutus päivän valintaan. Pieni pääsiäislomani antoi liikkumavaraa ja kiinnitin sääennusteissa erityistä huomiota tuulen suuntaan ja voimakkuuteen. Pouta oli myös ehdoton kriteeri. 

Lähtöaamuna ilmassa oli ihka oikeaa jännitystä. Reitti oli katsottuna, puhelin ladattuna, vaatteet pestyinä, fillari kuosissa ja eväät rasiassa. Turvasin selustan valitsemalla reitin siten, että sillä kulkee bussi. Muutamat tuttavat oli myös informoitu päivän ajankohdasta, jos jotain kamalaa tapahtuisi. 

Vaatimaton rekvisiitta, joista käyttöön tuli kaupunkikelpoisempi pipo, kevyemmät hanskat, harja ja tietysti eväät. Ostettavaa ei ollut varakassin vertaa ja paidanvaihdolle ei tullut tarvetta.

Pyöräilyretkeilyyn ei tarvita ihmeellisiä varusteita. Omasta ja kokemukseni mielestä tärkeintä on:
Fillarissa
- 7-8-vaihteisella pyörällä pärjää mainiosti, mutta vaihteet pitää ehdottomasti olla kunnossa
- pistosuojatut renkaat
- kumit kunnolla pumputtuna
- tavarateline tai pyörälaukku.
Jotain vaatetta on hyvä olla päällä, sään mukaan. Uutta vaatetta ei kannata laittaa pidemmälle reissulle, pitäydy tutuissa ja sisäänajetuissa. Vaatteiden toimivuus keskenään on hyvä olla tiedossa. Itsellä pyöräilymuotiin kuuluu tuubihuivi, uskokaa tai älkää: ulkonäkösyistä. Polkkatukka on tuulen tuiverruksen jälkeen meinaan aika vinkeen näkönen, ja jos meinaa ihmisten ilmoilla kypäränsä riisua, pitää tuubihuivi "kampauksen" edes jossain inhimillisissä rajoissa.

Lähdin matkaan aamutuimaan kasin maissa, pohjalla kaurapuuro ja viili siemenmyslillä. Reittini kulki vanhaa Helsingintietä numero 110. Pyörätietä oli Piikkiöön asti,  sen jälkeen pyöräilin tienreunaa. Arkipäivän aamupäivä oli hyvä ajankohta, liikennettä oli vähän. Paimion joen jälkeen alkoi tulla lempeän tehokkaita nousuja tasaiseen tahtiin, poljin kaikki, eikä tehnyt edes tiukkaa! Mäet toi pyöräilyyn kivaa vaihtelua. Mukana oli kännykän korvakuulottimet, mutta turvallisuussyistä en radiota kuunnellut: on järkevää kuulla takaa lähestyvät autot. Korvanapit korvilla liikenteen havainnointi muutenkin kärsii. 

Evästauko. Lehtikaalipiirakkaa, kurkkua ja maltillisesti vettä, ettei puska turhaa kutsu. Huoltoasemia ei matkalle oikein osunut.

Kilometrit kulki mukavasti lintujen taukoamattoman liverryksen säestämänä, nautin kevätfiiliksestä vähintään niin paljon kuin olin toivonutkin. Pyöräily oli matkan parasta antia! 30 kilsan jälkeen alko ensimmäistä kertaa tuntumaan jaloissa edes jotain, vartin tauon jälkeen matka jatkui taas innolla. Pidemmällä matkalla aloin kyllä vähän kaipaamaan pehmeämpää satulaa, kädet ja jalat tuppasivat myös puutumaan ja pistelemään, mutta pienellä ravistelulla oli siedettävissä. Loppukilsat meni yllättävän nopsaan ja päätin tehdä kiepin Saloon Designhillin kautta. Siellä totesin, että en tarvitse mitään tavaraa, mutta lounas maistuisi.

Design Hillin parsa-pekonikeitto, 7€.

Kahvila Toinen Keksi oli saanut ikkunansa koristukseksi pitsiverhoja, jotka heijastivat taidetta pöytään. Teekupissa oli muuten kolme korvaa!

Salo on kuulu hyvistä kirppareista ja eteenpäin pyrkivästä ruokatarjonnastakin. Kirppareista kiertelin Suurkirppiksen ja Aarresaaren. Molemmat olivat valtavia, Aarresaari ehdottomasti miellyttävämpi. Tavaraähky alkoi vaivaamaan, mutta matkaan tarttui tarvitsemani kahvipannu kesän juhlia varten. Kruisailin kaupungilla, ihmettelin rakennuksia, toria ja tunnelmaa. Kävin teellä ja kaakulla kerrassaan ihastuttavassa kahvilassa nimeltään Toinen keksi, joka olikin itse asiassa samaa "ketjua" kuin Design Hillin kahvila. Mutta ei kyllä haitannut! Tajusin, kuinka paljon ruuan esille pano vaikuttaa ihan lounasruoassakin ja nautin taukohetkistä valtavasti. Pieni latistava tekijä oli vain fillaroitsijan outfit..

Realistista taidetta kirpparilla.

Aloin harkitsemaan pyöräilyä kotiinkin päin, pyöräilymäärä jäi ikään kuin kesken. Päädyin kuitenkin onnikkakyytiin. Petyin oudolla tavalla siihen, että ei tullut sellaista rätti poikki -fiilistä. Kaikki meni vaan niin jouhevasti: matka oli kohtuullinen, huolehdin tankkaukset ja muut perustarpeet niin hyvin, että ainoa muistutus illalla oli pitkästä ulkoilusta jäänyt unettava olo. Reissu oli ihan lasten leikkiä verrattuna vaikka päivän siirtonurmi-projektiin tai talonmaalaukseen.

Ainoa valituksen aihe liittyy Lumiani sovellukseen nimeltä Sports Tracker. Olen käyttänyt sitä jo monet kerrat, mutta sovellus on ihan tyhmä, ei sovellu mun käyttöön. Harjoitus nimittäin katkaisee ja jättää tallentamatta itsensä, mikäli otat välillä kuvan, katsot karttaa HereMapsista tai teet mitä tahansa muuta. Reissusta ei siis jäänyt valitettavasti dataa kilsoista, keskinopeudesta tai kestosta. Arviolta päämatkan fillarointiin matkalla Turun itäosa - Design Hill - Salon keskusta kului reilu kolme tuntia. Kaiken kaikkiaan olin reisussa noin 10 tuntia klo 8 - 18 ja se oli oikein sopiva. Euroissa mitattuna reissu oli budjettimatka: lounas 7€, kavhila 6.80€, bussi 13.20€, kirppislöytö 4€ eli yhteensä 31€. Edullisemminkin olisi toki eväillä selvinnyt, mutta ei elämä voi pelkkä niukkuutta olla.

Kokemuksesta voimaantuneena suunnittelen jo seuraavaa rykäisyä! Tämän pyhiinvaelluksen ja kirpparilta löytämäni noidan kahvipannun siivittämänä lösähdän pääsiäisen viettoon ja toivotan teillekin iloista kevättä!

 

Retkellä osa 1

 

En lähtenyt merta edemmäs kalaan vaan oman kaupungin luontopoluille ihmettelemään. Kaupunkialueella asuessa sitä suotta unohtaa lähimetsien retkeilymahdollisuudet. Aina vaan niitä samoja pyöräilyteitä välillä koti - työ, lenkkeilyä omalla asuinalueella, harrastuskuskaukset ja tutut marketit. 

 
Kun kaupunkilaistollo lähtee metsään, on siinä kuulkaa kartat, idiottivarmasti merkityt polut ja älykännykän karttapalvelut tarpeen. Ja silti tuli harhailtua ja kerrytettyä ekstrakilometrejä. Kangasmetsässä oli jo vankasti kesän tuntu: linnut lauloi, pörriäiset surisi,  poskella tuntui lämpimiä tuulahduksia ja nenään tuoksui luonto. No, en kyllä niin sysimetsään lähtenyt, etteikö luontoharhaa olisi rikkonut kaivinkoneiden jylinä, muutama vastaantulija ja jokunen roska. 

Reissu toimi alkulämmittelynä huomiselle, muutamaa astetta haastavammalle lähimatkailu-päivälle. Palataan siihen, mikäli selviän siitä ja on jotain kerrottavaa!
 

Kevätputsinkia ja DIY-kokemus

Kevät herättää väistämättä siivouskärpäsen sisälläni, hyvä niin. Vähän samoin kuin Bamse-muorista kerrottiin, että siivoaa kerran vuodessa, oli siihen tarvetta tai ei. Takkien pesua, kausikamppeiden raijausta, keittiön putsinkia ja yleistä järjestelyä nyt alkajaisiksi. Ei ne kaikki hommat kevääseen välttämättä ole korvamerkitty, mutta kevät toimii innoittajana.

Hommia tehdessäni katse kiinnittyi taannoiseen kaakelitarra -tuunaukseen. Kaakeleita pyyhkiessä täytyy tietenkin noudattaa tiettyä varovaisuutta ja vedellä ei kannata läträtä. Kaiken kaikkiaan tarrat ovat säilyneet kyllä tosi siisteinä ja paikoillaan repsottamatta vajaan vuoden verran. Visuaalista silmääkin ovat miellyttäneet, kun vanhaan (rumaan) keittiöön on muutoin tyydyttävä.

Kahvinkeitin kaapissa??

Keittiössä tapahtui myös yksi ihan kumma juttu, jota on tänne täysin hölmöä tilittää, mutta pienen ihmisen elämässä suuri muutos. Kahvinkeitin meni kaappiin juhlakäyttöä odottamaan. Kroppani alkoi yllättäen reagoimaan kofeiiniin epämiellyttävillä tavoilla, joten minusta tuli teenjuoja ja keittiön tasoille saatiin lisää laskutilaa. 

Kevät on yhtä juhlaa

Nyt tulee voimasana: Rakastan kevättä. Luonto herää, kylmyys ja ankeus väistyy, valo lisääntyy ja elämä tuntuu täydemmältä. Kesää kohti mennessä on myös monta mukavaa etappia: kolmet tärkeät synttärit, yksi pääsiäinen ja vappu, helatorstai, risasia työviikkoja ja koulun kevätjuhla ja se suvivirsi. Innokkaimmat aloittavat glögikautensa lokakuussa, mä alotan mämmikauden helmikuussa. En ole pysynyt laskuissa, montako tuokkosta on jo mennyt :)

Järjestyksessään kevään toiset synttärit vietettiin lähipiirissä tutuin kuvioin. Juhlan valmistelua leimasi uusi ilmiö: synttärisankarin ahdistus juhlista. Ennen niitä on kovin odotettu, mutta ensimmäistä kertaa ilo ei ollut ylimillään. Teinin kokemus huomion keskipisteenä olemisesta voi olla ikävä ja ymmärsin toki olon. Mutta kun ne kutsuttiin jo, ei sitä voi enää perua. Hämmästyttävin kommentti oli, etten mä mitään lahjojakaan tarvi - tuleeko siitä hei aikuinen?! No tuleehan siitä, mutta kyllä ne lahjat loppupeleissä ihan kelpasi.

Synttärit pidettiin ja lopputulos jäi plussalle. Istuttiin ison pöydän ääressä, herkut maistui, kuulumiset vaihdettiin ja yhteiset kesäsuunnitelmat laitettiin kalenteriin.



Mansikkatäytekakku, porkkanakakku, kaurakeksit ja namit.



Takana on 26 synttärit 14 vuoden aikana, monenlaista menyytä on tullut laitettua ja oppia tullut. Alkutaipaleella tuli laitettua montaa sorttia, nykyään mennään laatu korvaa määrän -periaatteella. Makeita yleensä kahta sorttia, kakku ja joku muu baakkelsi + namit. Suolasta on tullut tehtyä monenlaista: erilaisia piirakoita, pitsoja, täytettyjä lättyjä, moninaisia salaatteja, hamppareita, hodareita, lehtitaikinasuolasia ja lihoja salaatin kylkeen. Tällä kertaa tein kesäkurpitsalasagnen, joka pääsee kyllä viikonloppuruoaksi uudestaankin. Resepti täältä.

Kun tämä pidennetty kevät ei lopu, niin se saa jatkua!

Perheruokaa ja -elämää

Meillä kävi nuori yökylävieras ja tuli tarve kaivaa naftaliinista yleisesti siedettyjä, tavallisia arkiruokia. Sellaisia ei meillä nykyään paljon syödä, vaan mennään aika riskimeiningillä ja uusilla tuulilla.

Lapsena yksi suosikkiruoka oli koulun lihaperunasoselaatikko, tuo sanahirviö. Sen piti olla Saarioisten. Äiti yritti joskus tehdä pyynnöstä, mutta se oli ihan vääränlaista, enemmän sellaista paimenenpaistos -tyyppistä. Olen onnistunut saamaan käsiini jostain reseptin perunasoselaatikosta, joka on kovin lähellä Saarioisten esikuvaa.

Kutsun ruokaa myös peltoleikkiruoaksi. Koulun ruokalassa tapasimme käyttää ruokavälkän kyseisen ruoan levittämiseen tasaisesti lautaselle, siihen piirrettiin haarukalla kaunis viivasto. Haarukka ja veitsi käännettiin pystyyn ja nämä ukkelit kävelivät sillä muusipellolla - haarukka oli piikkitukkainen poika ja veitsi tyttö. Ilkeimmillään haarukka ja veitsi nimettiin luokkakavereiksi. Siellä ne pellolla käveli ja hurjimmillaan nämä kaksi lähestyivät toisiaan ja ...

No, siihen reseptiin:



Rumaa mutta hyvää.



Äidin tekemä lihaperunasoselaatikko

n. 1 kg   perunoita

n. ½ l    maitoa

          suolaa

400 g     jauhelihaa

1         sipuli silputtuna

          suolaa

          paprikajauhetta
          valkopippuria
2 kpl     munaa

1. Tee muusi eli kuori perunat, keitä kypsäksi, soseuta ja lisää maito sekä suolaa. Tee muusista reilusti löysä.
2. Paista jauheliha ja sipulit, mausta hyvin suolalla, valkopippurilla ja paprikajauheella.

3. Lisää jauheliha-sipuliseos ja munat muusiin, sekoita tasaiseksi ja tarkista suola. Kaada voideltuun vuokaan.

4. Paista 200 asteisessa uunissa noin 45min.

Lapsiperheteemaan sopivasti porukkaa vähän lapsetti (tai ketutti jatkuva ruokakuvaaminen) juuri tämän ruoan kohdalla, kokoelmasta vain pari otosta..