On päiviä, joina asiat etenee tutulla kaavalla. Tekee päivälle suunnitellut ja sen aikana eteen tulleet hommat. Voi tulla yllätyksiä, mutta niistä selvitään. Kaikki on kutakuinkin tuttua ja tasaista - tylsääkin. Tunneskaala on tasainen ja kokee pieniä arjen iloja, mutta ilman suuria huippuja suuntaan tai toiseen.
On päiviä, joina koetut vastoinkäymiset, pettymykset ja elämän nurjat puolet voittavat omat voimavarat. Murheet kasautuvat otsaan puristavana tunteena, rypyt syventyvät ja kasvot ovat ilmeettömät. Oma ajatusmaailma tuntuu vieraan alakuloiselta ja elämä sarjalta vaikeuksia. Teoriassa sitä tietää, että joskus helpottaa, mutta käytännössä ymmärtää että ei vielä vähään aikaan. Pieniä arjen helmihetkiä pistää merkille ja pyrkii niistä nauttimaan, mutta eivät ne vajoavaa venettä hetkessä pelasta.
On päiviä, jolloin jokin tapahtuma, hetki tai kokemus saa yllättäen kasvot hymyilemään, auringon paistamaan ja askeleen kevyeksi. Elämä tuntuu olevan täynnä ihanuutta, rakkautta, iloa ja mahdollisuuksia. Pystyn mihin vaan ja elämällä on minulle tarjottavana paljon hyvää. Lokin kirkuna, lounas perheen kesken tai pyöräily tuntuvat pelkältä riemulta ja silkalta onnelta. Noina päivinä ymmärtää, että on hyvä vain elää elämäänsä - se tuo tullessaan kaikenlaisia päiviä, joista jokainen on tärkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti