tiistai 21. heinäkuuta 2015

Koti




Juhlallisesti ilmaistuna elämässäni on kääntynyt uusi lehti. Eikä se mielestäni ole liikaa luvattu, paitsi että se aukeama on jo entuudestaan tuttu. Kaksikymmentä vuotta pois kotikaupungista elin siten, että jossain jyskytti koko ajan tunne vierasilla olosta. Kotiuduin toki, löysin paikkani opiskeluissa ja töissä, arki rullasi ja elämä eteni. Ihmis- ja etenkin ystävyyssuhteiden solmiminen uusissa kaupungeissa ei ollut kuitenkaan helppoa ja sekin taisi syventää juurettomuuden oloani. Uskallan myös väittää, että varsinais-suomalaisten kanssa ystävystyminen tai hyvän päivän tuttujen löytyminen ei ole niin helppoa, kun se jossain muualla Suomea voisi olla. Pidemmän päälle niitä ihania ystäviäkin suureksi onneksi löytyi ja lähdön hetkellä tuli jopa muutama katumisen hetki muuttopäätöksestä.


Sen vaan sanon - ja nyt aika rumasti - että muuttaminen on saatanasta tai jostain tosi kaukaa kuitenkin. Tähän marttahenkiseen blogiini tietenkin sopisi postaus mukavasta, järkevästä ja jäsentyneestä muuttoprosessista kaikkine pikkukikkoineen ja talkoosapuskoineen, mutta sitä ei nyt siis ole luvassa. Tai ehkä joku kikka tekisi mieleni jakaa, mutta mitään en lupaa. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että tavarat ovat siirtyneet paikasta a paikkaan b pianoa lukuun ottamatta, tavarat ovat paikoillaan ja melkein kaikki laatikotkin purettuina. Koti on ihastuttava ja avara keskustakolmio, tuntuu kuin lomalla olisi. Arjen rutiinit ovat alkaneet muodostumaan.






Mikä tärkeintä, muutto pitkän harkinnan jälkeen tuntuu todella oikealta ratkaisulta. Oma kotikaupunki tuntui aluksi tavallaan vieraalta, vaikkakin tutulta. Jokainen muuton jälkeinen ensimmäinen tutun paikan ohitus sai aikaan tunnemylläkän - tämä on nyt "minun". Omien vanhempien ja rakkaan ystävän läheisyys on tuonut arkeen jotain aivan uutta ja olen ymmärtänyt myös, mistä minä ja he olemme tavallaan jääneet paitsi sitä kuitenkaan turhaan surkuttelematta. Voi käydä yhdessä tapettikaupassa, käydä muurinpohjaletuilla mummulassa tai saada iltakyläläisiä leffareissun jälkeen ja lätistä paikallisia juttuja. Arjessa tapahtuu enemmän, elän täydemmin.


Housuissas on Tamnpere.

Tuleehan se syksy ja arkikin sieltä, mutta tällä hetkellä on vaikea kuvitella järkevämpää päätöstä kuin kotiin palaaminen.

Onnellista kesää sinullekin! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti