Hävikkiviikkoa on jäljellä vielä muutama tunti, joten kerkiän teeman kuittamaan tähänkin foorumiin. Asiahan on tuikitärkeä ja hienoa, että kulutushysterian ja paljouden vastakohta saa mediahuomiota ja ilmiönä ansaitsemansa kultareunukset. Ruokahävikin torjunnassa on mielestäni kyse asenteesta, arvon antamisesta, suunnitelmalllisuudesta, kekseliäisyydestä ja niukkuuden sietämisestä. Nykyihmiselle on aika vaikeaa hyväksyä väljä tai lähes tyhjä jääkaappi, "me ollaan näin köyhiä". Itse olen sitä mieltä, että mitä tyhjempi jääkaappi, sen paremmin joka muru tulee ja on tullut syödyksi ja hyödyksi.
 |
| Jonossa saattohoitoon. |
Pidän tarkoituksella silloin tällöin tyhjän kaapin päiviä: en suunnittele mitään ruokaa tai varaa raaka-aineita, vaan ruoka pitää syntyä tyhjältä vaikuttavien kaappien antimista. Silloin kurkataan tietenkin pakastimeen, kuivakaappiin ja vihannesosastolle. Näistä se ruoka jo yleisimmin valmistuu; esim. joku wok, pastasoosi, (sose)keitto, uunijuurekset tai vaikka hampparibaari. Jos käteen osuu vähän itselle kinkkisempää raaka-ainetta, jolle ei löydy totuttuja kavereita, pistetään Google laulamaan. Olen kokenut monta aha-elämystä laitettuani hakusanaksi kaksi raaka-ainetta, joita en ollut hoksannut aikaisemmin yhdistää. Ja niinpä vaan saanut hävikkiuhkan alaisia ruokia jalostettua herkuiksi.
Ruoka-arjen suunnittelu on ruokahävinkin torjunnan lähtökohta. Ensin kurkkaan kaappiin ja suunnittelen löytöjen ympärille ruokia, tämän jälkeen innoittajana toimii kauden raaka-aineet tai tarjoukset, ja tämän jälkeen vasta ehkä ruokalajeja, joita tekee mieli.
 |
| Mustapapupihvit parsakaali-papulisäkkeellä, ruiskrutongit, jugurttikastike. |
Ihan tyhjistä kaapeista en kuitenkaan minäkään ruokaani synnytä, vaan panostan muutamiin vakiovarusteisiin. Kaapista löytyy aina mausteiden, rasvojen ja jauhojen lisäksi perunaa, porkkanaa, sipulia, tomaattimurskaa, sitruunaa, rahkaa / maustamatonta jugurttia, kananmunia, pastaa, spelttihelmiä, linssejä, soijarouhetta ja papuja. Ne säilyvät pitkiä aikoja ja esim. soijarouheesta ja tomaattimurskasta saa aina tehtyä soosin tai kananmunista munakkaan. Hyvä periaate on, että kuivakaappi on täydempi kuin jääkaappi.
Akilleenkantapääni raaka-aineiden rallissa on mm. kermapurkkien loput, kurkkujen pätkät, ylijäämäruoat ja kaalien / salaattien loput. Olen näissä kyllä kovasti kehittynyt ja roskiin menevä sapuska on vuosien varrella kyllä selvästi vähentynyt. Omat tapansa ja ongelmakohtansa on tosi tärkeä tunnistaa.
 |
| Silakka pakkasesta, kuiva ruisleipä sekä raejuuston, suolakurkun ja salaatin jämät kietoutuivat maistuvaksi lounaaksi. |
Loppukevennykseksi vielä muutama hävikkiruokasuksee:
- tomaatti-feta-pinaatti-munakas
- hampparibaari: ruisleipä, jauhelihapihvit, paistettu sipuli, juustoraaste, kastike (jugurtista), lanttu- ja perunaranskikset, tomaattia ja salaattia
- chilinen linssikeitto
- silakka -open burger ja salaatti
- lohkoperunat ja soijatäyte
- marinoitu pasta -salaatti lisukkeineen
- papu-parsakaalilisäke ruiskrutongeilla
Hö.
VastaaPoistaKommenttini taisi hävitä? Eikun uusiksi. Eli olen opetellut itse sietämään tyhjää jääkaappia enkä heti ryntää kauppaan kun yksi aine loppuu (ellei se ole maito tai voi). Minulla on kaapissa aina porkkanoita tai pakastevihanneksia ja niistä saa hyvän korvikkeen salaatille.
Kaikkea ei tarvitse olla aina saatavilla ja tekee ihan hyvää käyttää mielikuvitusta.
Matkalla olen, mutta en todellakaan perillä tässä hävikin pienentämisessä.
Hyvä, että olet matkalla mukana. Olen ollut huomaavinani asiassa hiljalleen yleistä asennemuutosta ja tässä täytyy kyllä kiittää kerrankin myös mediaa. Lasten totuttaminen niukkuuteen on ehkä kaikkein tylsintä, mutta toivon sen kannattavan. Osaavat ehkä sitten opiskeluaikoinaan sietää tyhjää jääkaappia eivätkä ole paniikissa pikavippiä ottamassa tuon takia.
PoistaMeillä on aika samat periaatteet kuin sinulla, eikä mielestäni ruokaa mene paljoa hukkaan. Biojäteastia on aina täynnä, mutta sinne menee lähinnä vihannesten kuoret, omenoiden kannat ym. muu syömäkelvoton - ja tietysti lapsilta jäänyt ruoka (mä en suostu syömään niiden jämiä).
VastaaPoistaMeillä homma perustuu, kuten teilläkin, hyvään kuivakaappiin ja pakasteisiin. Niiden lisäksi on tietyt tuorejutut, joita ostamme tiheään ja jotka myös tulevat käytettyä. Olen lopettanut harvoin tarvittavien maustekastikkeiden ym. juttujen ostamisen, koska muistissa on liian monta garam masala -purkkia tai vastaavaa, jotka on heitetty yhden teelusikallisen jälkeen pois. En myöskään osta isoa palaa inkivääriä, jos reseptissä sitä tarvitaan peukalon pään verran (keksin mieluummin muuta kokattavaa tai pärjään ilman). Kolikon kääntöpuolena me syömme aika lailla aina samoja ruokia.
Mä olen myös aika hyvä tekemään ruokaa siitä, mitä on. Pasta, salaatti tai munakas onnistuu aineista kuin aineista. Kermanjämät työnnän kastikkeisiin, ylijääneen kermaviilin vaikka muffinssitaikinaan.
Noi lasipurkkijämät todella tunnistan ja oon myös oikeastaan lopettanut niiden ostamisen, koska niin monet (puoli)homeiset jämät olen roskiin lusikoinut. Ruoan maustaminen onnistuu loistavasti vuosikausia säilyvillä mausteilla ja jääkaapin ovesta löytyy enää rajallinen määrä lasipulloja (viinietikat, soija, sinappi, ketsuppi, Worchester ja HP-kastike). Punajuuria, suolakurkkuja tai pestoa ostetaan vain harvoin ja vain sen verran, että tulee käytettyä.
VastaaPoistaMeillä siellä kolikon kääntöpuolella on ollut muuten ihan päinvastainen ilmiö eli syömme nykyään monipuolisemmin kuin aikaisemmin! Kun ruoanlaitto perustuu enemmän säveltämiseen ja kauden mukaisten tuotteiden / tarjousten hyödyntämiseen, tulee tehtyä enemmän erilaisia sapuskoja ja sen lisäksi olen huomannut ruoanlaittotaidon kehittyneen.
Tein muuten tässä yhtenä päivänä kanakeittoa saattohoito-periaatteella. Sinne meni vähän nahistunut paprika ja muuta vihannesta. Ja höysteeksi sopii kerma-, tuorejuusto- tai muiden vastaavien purkkien jämät. Mulla oli jotain maustettua Creme Bonjouria purkin loppu ja tuli mukava maku soppaan.
VastaaPoistaNoi hävikkisapuskathan on aina ihan uniikkeja: joskus jos oikein priimaa tuppaa tulemaan ja ajattelis tehdä samaa toisen kerran, lopputulos on harvoin sama. Tein kerran aivan mahtavaa tomaattibroileria, joka lähti liikkeelle tomaatimehujämän hävittämisestä. Se oli törkeen hyvää, mutta on jäänyt yrityksistä huolimatta once in a lifetime- kokemukseksi.
VastaaPoista