sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Oppitunti läsnäolosta
Koin menneellä viikolla häkellyttävän hetken. Odotin luentoa, ihmiset valuivat paikalle. Yhtäkkiä eteeni tupsahti tumma nainen, hymyili iloisesti ja sanoi "mä tunnen sut - mä olen opettanut sua". Olin aivan ihmeissäni, kuka tuo on? Katsoin kuumeisesti kasvoja ja tajusin, että jotain tuttua tässä ihmisessä kyllä kai on, pengoin muistijälkiä. Hetki siinä selviteltiin taustoja ja muistin hänen todella opettaneen minua melkein 20 vuotta sitten.
Nainen kertoi, että muistaa minut hyvin. Että siitä ei ole kauaa aikaa, kun viimeksi kävin hänen mielessään. Sanoi, että jotkut oppilaat jäävät mieleen. Muisti yksityiskohtia, joista minulla ei enää ollut minkäänlaista muistikuvaa. Hän puhui minusta melkein siten, miten joku hyvin minut tunteva voisi puhua. Olin häkeltynyt.
Istuimme luennolla vastapäätä, keskittyminen aiheeseen rakoili, ajatukseni menivät kohtaamisesta toipumiseen. Koitin vaivihkaa vilkaista naista, tutkailla ja vähän ihaillakin. Tästä ihmisestä huokui lämpö, kirkas katse, valppaus ja hetkeen pysähtyminen, hyvä muisti. Aloin miettimään itseäni ja tajusin, että koen samankaltaista rauhaa ja läsnäolon tunnetta nykyään enää harvoin. Muistini on alkanut pätkiä viime aikoina, olen monessa arjen hetkessä paikalla mutten läsnä. Sanat, kysymykset, vastaukset, tapahtumat ja kokemukset tulevat ja menevät.
Olen tällainen arki-ihminen ja elämänkatsomukseltani kovin maallinen. Tämä pysähdyttävä kohtaaminen sai kuitenkin melkein hengelliset mittasuhteet. Kuinka minä voisin elää tulevia kymmeniä elinvuosiani niin, että minulle jäisi teräviä muistijälkiä, karttuisi viisautta, pysyisi valppaus ja läsnäolo tähän hetkeen? Eletystä elämästä jäisi jälki, mutta mieli olisi valmis ja avoin uudelle. Suoria vastauksia ei taida olla, mutta herätys oli enemmän kuin tervetullut. Enpä tiedä, tapahtuuko elämässäni mitään käänteentekevää muutosta, mutta tämän ihmisen kohtaaminen sai minut todella tajuamaan omien valintojen, elämisen tavan ja luonteen merkityksen omalle tulevaisuudelle. On hienoa, että sain kokea tuon hetken.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti