Kesä(vaatteet) meni jo

Taas asiaa vaatteista, mutta antitrendi-ihmisen kynästä eli uusia pukeutumistuulia kannattaa haistella muilta saiteilta. Jos harmaavarpusen vaateahdistuksen purku kiinnostaa, jatka lukemista. Suoritin ryhtiliikkeen vaatevarastossani viime talvena (vink ja vink) ja se kannatti. Sain ymmärryksen minkälaisia vaatteita tarvitsen, mihin tilanteisiin, minkämalliset passaa omaan kroppaan ja minkälaiset kertakaikkiaan ei. Stressi pukeutumisesta väheni ja ajatus selkisi. Epäloogista oli, että puettavaa tuli sitä myötä lisää, mitä enemmän vaatteista luovuin, ja siis ilman että hankin mitään tilalle.

Kevät ja kesä meni ihmeellisen niukalla garderoobilla, karkeasti laskettuna touko-elokuu reilulla 20 vaatteella. Suosikkivaatteet erottuivat ja jokaiselle säätyypille ja menolle riitti hyvin puettavaa. Kesä on kyllä niin lyhyt, että ei sitä ihminen oikeasti tarvitse montaakaan kevyempää vaatetta.

Tajusin, että monet kesävaatteistani ovat jo melko vanhoja, mutta edelleen niitä on ihana käyttää kesällä. Sama tunne kuin joulukoristeiden ihastelu marraskuussa "ai niin tämäkin, tää on kiva!". Vanhojen suosikkien kohdalla tajusin mantran luonnonmateriaalien paremmuudesta todella pätevän: kohta 10-vuotiaat ja ainoat sortsini (pellavasekoite) ja hellepaitani (ohut puuvilla) menevät edelleen aivan täydestä, eikä liian rumia kulumisen merkkejä näy. Trikoovaatteiden ikä ei yllä varmaan puoleenkaan väliin. Kesävaatteiden hankintalistalla on moneen menoon sopiva mekko trikoorytkyn tilalle / rinnalle ja mieli tekisi puuvillamekkoa. Jos ketjurättilästä ostetut puuvillasekoitesortsit ja puuvillapaita ovat kestäneet moitteetta 10 vuotta, täytyisi pellavamekon malli miettiä siten, että voin kuvitella pukevani sen päälle vielä 5-kymppisenä. Huimaa!

Vaateprojektin alkumetreiltä asti hankintalistalla on ollut aivan perus trikoopaitoja, pitkillä ja lyhyillä hihoilla, tummaa ja valkeaa. Mutta sepä sitten onkin vaikeaa, herttileijaa! Helsingin kesäreissu sai senkin takia hieman negativiisen latauksen, kun koitin tosissani löytää kipeästi tarvitsemani paidat. No, kymmenien rättilöiden jälkeen löytyi poikkeuksellisen tavallinen malli: yksivärinen, istuu olkapäiltä ja rinnuksilta, ei kiinnaa takapuolesta ja on järkevää materiaalia. Olin tosi tyytyväinen, kunnes toiseen paitaan tuli ennen ensimmäistä pesua vatsan kohdalle reikä ja pari läpikuultavaa kohtaa. Itkuhan siinä pääsi.

Miten voi yksinkertaisten, kestävien vaatteiden hankkiminen olla niin vaikeaa! Tiedän tasan tarkkaan, minkälaisia idioottimaisen yksinkertaisia vaatteita haluaisin ostaa, mutta sellaisia ei tunnu saavan mistään eikä millään hinnalla. Yksi keskeinen ongelma tuntuu myös olevan päärynäkroppani, koska vaatekaupat ovat täynnä suoria mekkoja, pillihousuja, olalta valuvia muodottomia paitoja sekä kaikenmaailman surkeita materiaaleja. Parin peruspaidan metsästys saa siis jatkua, pöh.