Pihakuulumisia

Nyt seuraa asiaa blogin nimen mukaisesti eli kuulumisia pihalta sekä ruodussa että rempallaan. Päätelkää itse, mikä on mitäkin.

Hyötypenkistä on tullut monenlaista menestystä, mutta nyt voi jo sanoa, että pinaattikokeilu ei ole ollut onnistunut. Säkkiviljelmillä on alkanut tapahtua: kesäkurpitsa kasvattaa hervottomia lehtiään ja lehtikaalinkin tunnistaa lajinsa edustajaksi. Mäkimeirami on aivan ihastuttava yrtti ja suorastaan riehuu kasvimaalla, minttu kerää selvästi vielä sisuaan syksyn siirtämisen jäljiltä. Pikkupenkin satoa on nautittu jo useat kerrat mm. raparperia rippijuhlakakun kokeiluun ja yrttejä monenmoisiin ruokiin. Muutaman viikon sisään alkaa odottamani salaatin ja rucolan puputus.

Tulvivat yli laidan!

Olisiko kesäkurpitsa ollut sittenkin fuksimpi penkissä..

Kuistin sisustus on edennyt suotuisasti, joskin melko minimalistisesti. Jo pienillä jutuilla sain toivomaani kesähuoneen ja viihtyisyyden oloa. Somistus tapahtui suurimmaksi osaksi omien kaappien sisällöllä, joista tärkein on pappalan vanha naulakko. Mummu istui verannalla aina vastassa keinustuolissa ja tuo naulakko takanaan seinustalla. Pelastin sen talon myynnin yhteydessä ja vietettyään pari vuotta kaapissa se pääsi nyt käyttöön. Olen aikoinaan ollut pieni kirpparihamsteri ja emaliroinat pääsivät tunnelman tuojiksi. 

Kuistin sisustukseen olisi saanut uppoamaan helposti satasia tai tonnejakin, mutta hintaa tälle faceliftille tuli kukkia lukuunottamatta 19€ (2 rottinkiamppelia ja kastelukannu).  Tottakai haaveilin puulaudoituksesta, uudesta kalusteryhmästä, seinä- ja kulmahyllyistä, valaistuksesta ja runsaasta vihreloistosta, mutta tämä ajaa asiansa muutaman kuukauden ajan loistavasti. Aurinkoa ja lämpöä ei kuitenkaan rahallakaan saa ja ne ovat itse asiassa suurimmat tekijät kesähuoneella viihtymiseen!