Voi itku!

Joulun aika on erityisen tunteikasta aikaa. Mieli on virittynyt joulun syvälliseen moodiin ja herkistynyt kaikelle koetulle aivan erityisellä tavalla. Minä olen näin 'iän myötä' aina vain herkempi ja nopeampi liikuttumaan, tilanteessa kuin tilanteessa. Impulssiksi riittä hämmästyttävän pienetkin asiat, mutta kaikki jouluun liittyvä aiheuttaa säväreitä takuuvarmasti.



Kirkossa äiti ja tytär.



Jos joulun ajasta pitäisi riisua kaikki paitsi se kaikista tärkein asia, valinta olisi minulle helppo. Musiikki. Toisaalta se on se vollottamisen kannalta kaikkein vaikein asia, mutta masokisti minussa tai toisaalta terapeutti minussa tarvitsee ne itkut.

Olin tyttären seuraneitinä kirkossa keräämässä riparikäyntejä. Siitä se joulunaika alkoi ja toimi muistutuksena nenäliinojen ostamisesta. Pahimmillaan olen alkanut niiskuttamaan kirkossa tai vaikka vain joulu- tai kevätjuhlassa jo avatessani ohjelmalehtisen. Kun luen kirkon atmosfäärissä Varpunen jouluaamuna, Taas kaikki kauniit muistot tai Lintu ja lapsi hengitys alkaa tihentymään ja nenänpielessä tuntumaan liikutus. Ilmiselvää on tietenkin itse musiikin aikana tapahtuva vaihtelevatahtinen märkien ripsareiden siistintä ja se, että en pysty laulamaan koskaan ekaa lausetta pidemmälle tiettyjä lauluja kuten Joulupuu on rakennettu ja Jouluyö, juhlayö.

Joskus saatan kahdenkin tunnin aikana tirauttaa vain pienen, silmäkuoppaan kuivuvan kyyneleen. Pahimmillaan, kuten muutama vuosi sitten Samuli Edelmanin virsikonsertissa, oli täysi työ pysyä hiljaa valtavan tunnemyrskyn vallassa. Sain kuivata kyyneleitä paidan alta asti..



Äidin ja tyttären liikutuksen kohteet.




Joulun tärkein eli Jouluradio.



Mediasta tulviva informaatio on omiaan myös herättämään ihmisessä tuntemuksia, niinhän on tarkoitettukin. Toisaalta kyllästymistä samoihin jupakoihin ja kohuihin, toisaalta surua katastrofeista, toimintatarmoa vääryyksien muuttamiseksi ja iloa pienistä asioista. Vaikka olen melko realisti ja joskus himpan kyyninenkin, ei ihmisten tarinat ja pienet arjen ilmiöt jätä kylmäksi. Tänä viikonloppuna liikutuin joululaulujen lisäksi aamun lehden artikkelista, jossa Korvatunturin postinlukijatonttu kertoi aikuisten Joulupukille kirjoittamien kirjeiden sisällöstä.



Tippahan sitä taas tirahti.



Näissä tunnelmissa alkoi joulun aloitus tässä blogissa, mutta voin luvata että tarjoilen kevyempää tunnelmaa jatkossa. Tip tap!!!

ps. Ja jottei tässä kaikessa vollottamisessa olisi jo tarpeeksi, voin kertoa että tätä kirjoittaessanikin liikutuin..