Vuoden 2014 seinäkalenterit olivat ilmestyneet kirjakauppaan. Valitsin jo mielessäni mukavinta, mutta taidan jatkaa perinnettä ja ostaa paniikissa ennen joulua sen kaikista tylsimmän (=rumimman) tai kauniin mutta kalliin. Tai niin kuin viime vuonna mentiin alkuvuosi ilman kalenteria ja vasta maaliskuussa bongasin halvennuksesta itse asiassa aika kivan kalenterin.
Kalenteri jäsentää ajatuksia ja arjen pyörittämistä. Niin se vain on. Tylsää ja keski-ikäistä, mutta monta
sumplausta
paniikkiratkaisua
riitaa ja
pettymystä
aikataulut
logistiikka tarvittava tavara-arsenaali
ruoat
menoihin sopiviksi.
Kalenterisilmäys antaa myös kuvan hektisemmistä viikoista ja toisaalta väljemmistä ajanjaksoista, jolloin voi miettiä vaikka viikonloppureissuja.
Joku voisi vetää varmasti herneen nenään perhekalentereiden sarakkeiden määristä. Olenkin kehitellyt kaikille oman merkityksensä, vaikka kolmen hengen taloudessa voisi kuvitella kaksi saraketta jäävän tyhjäksi. Kaikki saa omat henkilökohtaiset loossinsa ja niin saavat myös ruoka sekä liikunta. Niistä kai sitä ihmisen elämä sitten koostuu.
Huom! Työlle en ole uhrannut yhtään saraketta, vaikka sekin toki elämään kuuluu. (Sille on ihan kokonaan oma kalenterinsa, huoh.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti