Enpä siivoile kaappeja jouluksi, mutta alkuvuoden yllättävässä touhupuuskassa iski tarve kurkata jauhokaapin perille asti. Tuoli kaapin eteen, paperi ja kynä esille ja eikun haeskelemaan päiväyksiä pakkauksista. Kaapin sisältö on raakattu vuosi sitten, mutta jo oli tikittäviä aikapommeja. Kirjasin lapulle ylös kevään aikana vanhenevat tuotteet, kyseiset pakkaukset alahyllylle ja lappu jääkaapin oveen. Siinäpä on alkutalvelle syötävää.
 |
| Kuvassa kaksi perunajauhopakettia, kaapista löytyi vielä kolmas... |
Ensimmäisenä pääsi käsittelyyn ohrajauhot, miksi mulla on sellaisia? Jotain on kai leivottu, mutta ei tarkkaa käsitystä, rieskoja kenties? Pussi pullisteli melkein täynnä ja haluaisin siitä nopeasti eroon.
Keitin jauhoista ohrapuuron, jota tarjoiltiin kolmella tavalla:
- illalla syötiin voisilmän, sokerihunnun ja maidon kanssa
- seuraavana päivänä nostin osakkeitani jalostamalla ohrapuuron jälkkäripannariksi ja- kolmannen päivän aamuna loput tuunattiin marjapuuroksi mustaherukkasoseella.
Pussin pohjat pääsevät ehkä vielä rieskojen tai leipästen osaksi.
 |
| Ohrapuuropannarista tuli sellaista märkää ja taikinamaista, mutta kummasti se sokerin ja rasvatilkan liitto pinnalla tekee kaikesta namia. |
Samaa raivauksen rataa on tarkoitus jatkaa noiden jauhokaapin antimien parissa, siirtyä jääkaapin säilykepurkkien kautta sujuvasti vaatepuolen kummasteluun. Jälkimmäisintä odotan eniten! Ihme ihmiseltä, joka panostaa ulkonäköönsä (liian) vähän. Tuleeko tähän muutos?? Anskattoonny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti