Hajatelmia

Muutun. Pikku hiljaa, huomaamatta. Arkisissa asioissa, yksityiskohta kerrallaan. Ehkäpä myös isommissa linjoissa, mutta niiden muutosta on itse vaikeampi havainnoida, kun vasta pidemmällä jänteellä.

Onko se tavallista iän mukana tapahtuvaa kehitystä? Ennen sitä luuli, että vain lapset ja nuoret kehittyvät. Sitten ollaan valmiita aikuisia ja se mikä muuttuu, on vain ulkoista. Uusi asunto, auto, työ, lapset muuttaa kotoa, tulee ryppyjä. Olenpahan kuitenkin viisaasti huomannut, että kyllä sitä muuttuu koko ajan aikuisen iässäkin. Oppii uutta ja muuttuu, muokkaa ajatuksiaan ja ehkäpä kehittyykin. Aikaisemmin tärkeät asiat menettää merkityksensä, tilalle tulee uusia.

Kunpa nyt vaikkapa vaan harrastuksiksikin kutsutut kiinnostukset ja ajanvietteet. Teininä oli vaate- ja ulkonäkövaihe, sitten tuli sisustaminen. Lastenvaatteet, ompeleminen. Taas sisustaminen sekä puutarha-asiat. Tuunaaminen, kirpparit, vanhat tavarat ja löytämisen riemu. Ruoanlaitto ja ruoan terveyvaikutukset. Puuskittaisia liikuntakausia. Ja nyt taas yksi uusi hullutus nimeltään kutominen, villasukkamania.

On myös se toisenlainen muutos, josta olen saanut kokemusta viime aikoina enemmänkin. Elämäntapahtumat ja pään sisäinen myllerrys. Osa tapahtumista ja niiden seurauksista on ns. itse aiheutettua, omasta tunnemaailmasta ja päätöksistä kumpuavaa. Sitten on ne toisenlaiset tapahtumat, jotka eivät ole omia valintoja tai mitenkään ennakoitavissa. Molemmissa on kuitenkin samaa se, että ne muuttavat asioita ja ajatuksia suuntaan jota ei voi kuitenkaan täysin ennalta tietää. Arvailla voi, muttei tietää. Koska aina on tekijä x, tai ehkäpä enemmänkin kaikkien tekijöiden summa. 

Aion jatkaa elämää muutosten keskellä, antaa asioille aikaa ja mielelle tilaa. Haluan uskoa Uskon, että elämällä on tarjottavana paljon hyvää, mutta hankalillekin asioille on paikkansa ja tarkoituksensa. Myllerryksen pyörteessä muistan itseni, olen itselleni armollinen ja huomioin läheiset. 


Iloa ja valoa kevääseen!

Täydellinen porkkanakakku

Otsikko lupaa paljon, mutta otan riskin. Porkkanakakun kuuluu olla mielestäni mehevä, kostea ja pehmeä sekä tietysti ihanan maukas. Tällä reseptillä on kerätty ylistäviä kehuja ja kakkua syödessä tulee suorastaan harras olo. Kakku toimii erinomaisesti myös gluteenittomana, sillä lopputuloksesta ei kyllä huomaa, millä jauhoilla kakku on leivottu. Riittikö ylistys? Ok, kokeilepa sitten tätä reseptiä, mars!

Sama kakku, koristelu omenasoseella.

Mehevä Porkkanakakku

8dl   hienoa porkkanaraastetta
4     munaa
3,5dl ruokokidesokeria tai 2dl tavallista + 1,5dl fariinisokeria
2dl   rypsiöljyä
4,5dl vehnäjauhoja tai 4dl gluteenitonta jauhoseosta
1-1,5dl mantelirouhetta
3tl   kanelia
1tl   kaardemummaa
1tl   inkivääriä
2tl   leivinjauhetta
1tl   ruoka soodaa
1,5dl omenakanelimarmeladia tai omenasosetta

1. Kuori porkkanat ja raasta hienoksi raasteeksi. 
2. Vaahdota kananmunat ja sokeri(t). Lisää öljy. 
3.,Sekoita kuivat aineet keskenään ja sitten varovasti muna-sokeriseokseen. Lisää lopuksi porkkanaraaste ja omemasose.
4. Kaada taikina voideltuun (ja korppujauhotettuun) irtopohjaiseen vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa 50-60min. koita ajoittaa poisotto niin, että kakku on juuri kypsynyt keskeltä, ettei kuivu reunoilta liikaa. Anna mehevöityä yön yli jääkaapissa.

Kuorrutus
400g  maustamatonta tuorejuustoa
2dl   tomusokeria
1rkl  sitruunamehua
mantelirouhetta

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä kakun päälle. Koristele mantelirouheella. Säilytä kakku jääkaapissa.

Hyvä ruokaviikko

Onnistunut kotiruokaviikko pääsi yllättämään, sillä sitä ei oltu juurikaan suunniteltu saatika etukäteisvalmisteltu. Yleisesti ottaen vannon ennakoinnin nimeen, mutta nyt oli inspiraatiollakin tähdet kohdillaan. Nyt seuraa siis joka päivän lyhyt ruokatarina ja yksi poiminta onnistumisen takaa.

Maanantaina savulohisalaattia. Onnistuneen ruoasta teki nopeus ja tähteiden käyttö. Sunnuntain ruoalta jäänyt savustuspussissa valmistettu lohi ja uunijuurekset toimivat pääraaka-aineina. Salaatissa oli sitten tietysti salaattia ja vihanneksia, mausteena tilliä - suolaa - pippuria ja kermaviilikastike. Leivän kanssa jees!
Päivän oivallus: edellisen päivän lämmin ruoka kylmänä.

Tiistaina teinit ruokaili keskenään maanantai-illan hämyssä valmistamani ja yöllä jääkaappiin sujauttamani risoton. Vanha tuttu resepti ei edelleenkään pettänyt. Terveystwistiä ja hyvää omaa tuntoa saatiin uudella tuotteella - tummariisi-quinoa-monivlijaseos (Risella).
Päivän oivallus:: tutun reseptin terveystwist ja edeltävän illan tsemppi ruoanvalmistuksessa.

Parempi huono ja vanha kuva, kun ei kuvaa ollenkaan?
Risotto vuosimallia 2013.

Keskiviikko: kikhernepihvejä, nuudeliwokkia ja kaalilisäke. Tämä oli viikon suosituin ruoka! Alkunsa se sai kaapista löytyvistä aineksista: kauden kotimaisista kukka- ja parsakaalista, pakasteessa lymyävästä kikhernepihvitaikinasta ja kuivakaapin nuudeleista. Neiti paisteli pihvit, kaalit höyryteltiin ja maustettiin suolalla-pippurilla-voilla, kypsät nuudelit paistettiin ja maustettiin soijalla-valkoviinietikalla-pippurilla ja sipulin kera wokiksi.
Päivän oivallus:: pakasteessa maustunut kikhernepihvitaikina.

Torstain ruoka lähti pussillisesta herkkusieniä. Herkkusienet paistettiin pannulla, maustettiin valkosipulilla-suolalla-pippurilla, kastikkeen virkaa toimittamaan fetan loppu sekaan ja tilkka vettä. Sörsseli keitetyn pastan sekaan ja herkkusienipasta oli valmis.
Päivän oivallus:: idea lähti yhdestä raaka-aineesta.

Perjantaina kana-tomaattipasta: Halusin hävittää eilisen pastan lopun. Nappasin työmatkalta kaupasta kanasuikalepaketin kesäkurpitsan sijaan (ei kuulunut Siwan valikoimaan!). Kanat paistettiin, heitettiin ylikypsät tomaattipalat sekaan, maustettiin suolalla-pippurilla-bruchettamausteseoksella. Eilinen pastanjämä ja tilkka vettä sekaan ja taas meinasi itku tulla hyvästä ruoasta.
Päivän oivallus: Hyvä mausteseos (heräteostos Lidlistä).

Kalan makua keitossa

Olen aikaisemmin jakanut kylmäsavulohi-tuorejuustokakun ohjeen (tästä reseptiin), joka on niittänyt kiitoksia monissa pippaloissa. Erityisesti kakku on saanut kehuja ihmisiltä, jotka eivät yleensä pidä kalasta. Samaan sarjaan menee kylmäsavulohikeitto. Periaatteessa juju on vaan siinä, että kalakeiton kala on kylmäsavulohta, mutta avaan oman reseptini tähän kokonaisuudessaan kokeiltavaksi.

Kuvan keitto liittyy löyhästi reseptiin, sillä siinä olis lisäksi normilohta ja fenkolia. Hyvää oli sekin, mutta kylmäsavulohen maku ei tullut oikeuksiinsa, ja jatkossa teen ilman normilohta.

Kylmäsavulohikeitto

        öljyä ja voita
+- 5    perunaa
2-3     porkkanaa
1       sipuli
6-8 dl  vettä
300g    kylmäsavulohta
1/2     liemikuutio, itse käytän aina kanaa
2 kpl   laakerinlehteä
~10kpl  maustepippuria
0,5-1tl suolaa
        mustapippuria
1-2 tl  sitruunamehua
1-2 dl  kermaa 
        tilliä (kuivattua tai tuoretta)


1. Silppua sipuli pieneksi. Kuori ja lohko perunat ja porkkanat. 

2. Kuumenna pakuspohjaisessa kattilassa öljyä ja voita. Kuullota sipuli pehmeäksi, lisää porkkanat ja sekoittele vielä hetki. Lisää perunat, vesi ja mausteet tilliä ja sitruunaa lukuunottamatta. Anna kiehua noin 10 min tai kunnes perunat ovat lähes kypsiä. Paloittele tällä välin kylmäsavulohi pienehköiksi kuutioiksi.

3. Lisää lohipalat ja kerma keittoon, kun perunat ovat kypsiä. Keitä tai kiehauta kypsäksi, lisää sitruunamehu ja tillisilppu. Poista laakerinlehdet ja maustepippurit ja tarkista maku (huom! lohikeitto rakastaa mustapippuria).

Näin selvisin muutosta

Muuttaminen on lähtökohtaisesti kamalaa, ihmettelen jos joku väittää muuta. Muuttamiseen kytkeytyy kuitenkin kaikessa rasittavuudessaan mahdollisuus irtaimistonsa rehelliseen katsastamiseen ja karsimiseen. Vielä bonuksena voisi tulla oivallus, että kaikkea ei tarvitse säästää tai edes hankkia. Edellisestä muutosta oli aikaa vain 2,5 vuotta ja silti roskikseen ja kierrätykseen päättynyttä tavaraa oli varovaiselta arviolta 10 Ikea-säkkiä. Lapsiperheessä tuota raivattava syntyy tietenkin eri tavalla kuin aikuisten taloudessa ja olihan sitä kaikenlaista laitettu kiertoon tuon kahden vuoden aikanakin. 

Tässä oman muuttoni peruspilarit, joilla itse tavaroiden pakkaaminen ei ollut edelleenkään mitään riemua, mutta uudessa kodissa huomaan säilytystilaa olevan vielä reilusti jäljellä (ja totuuden nimessä - iso ullakko täynnä..). 


1. Tunteet romukoppaan ja järki käyttöön. Tämä on kaikista tärkein neuvo. Mikäli en ole tavaraa tarvinnut vuoteen saatika kahteen, en tarvitse sitä jatkossakaan. Poikkeuksena mm. sukset, luistimet, retkivarusteet ja juhla-astiat. Yksinkertaiselta kuulostava neuvo, mutta kun sitä todella toteuttaa, tavaraa häviää kummasti!

2. Aloita ajoissa. Käy läpi ja siivoa lipastoja ja säilytyslaatikoita, jotka voi muuttaa sellaisenaan. Mikäli et pidä runsaita läksiäisiä, pakkaile juhla-astioita, pöytäliinoja, maljakoita, kynttilöitä ja koristeasioita.

3. Banaanilaatikot, viinilaatikot ja Ikeasäkit ovat erinomaisia kuskaimia. Ei kannata hommata kirjavan kokoisia laatikoita, vaan suosia samankokoisia ja päällekkäin pinottavia kohtuullisen kokoisia laatikoita. 

4. Unohda sanomalehdillä tai talouspaperilla räpeltäminen. Lasit, kahvikupit, maljakot ym kannattaa pakata viinilaatikoihin, joissa on tallella pulloille tarkoitetut pystyt väliseinät. Juhlakupit jätin säilytykseen muuttamisen jälkeenkin - mainio säilytys tapa harvoin käytetyille laseille ja kupeille. Lautaspinojen ym särkyvien tilkitseminen laatikoissa tukevaksi käy hyvin pyyhkeillä ja pöytäliinoilla. Liinavaatekaapista kannattaa erikseen pakata vain hienot pöytäliinat ja lakanat ja kaikki pienempi säästää tilkitsemisavuksi. 

5. Aloita siivoaminen ajoissa. Saunaa, pakastinta, liinavaatekaappia, keittiön ylähyllyjä ja peilikaappeja ilman selviää hyvin pari viikkoa. 

6. Viimeisiä päiviä varten pakkaa jokaiselle oma matkalaukku, jossa ikään kuin lomamatkalle tarvittavia tavaroita eli vaatetta, perushygieniatarvikkeet, laturit, lääkkeet (päänsärkylääkettä tarvinnee herkästi muuttopäivänä!) ja muut välttämättömät tavarat. Muut voi sitten taloudesta huoletta pakata, eikä tule ajatelleeksi, että sataan vielä tarvita.

7. Muuttopäivän aamuna vuode kerätään rullalle petareineen, peittoineen, tyynyineen ja yöpukuineen päivineen ja sullotaan suureen jätesäkkiin. Uudessa kodissa sänky on vain rullan avaamisen päässä. 

8. Pyydä apuvoimia. Viimeistään muuttopäiväksi molempiin päihin. Meidän muutto tapahtui kokonaisuudessaan yhtenä päivänä ja ilman apuvoimia se ei olisi onnistunut. Lähtöpäässä oli yhteensä 4 aikuista ja 3 reipasta nuorta. Tulopäässä 5 aikuista ja 2 väsynyttä nuorta. 

9. Muuttosapuskaksi riittää jääkaapin viimeinen tyhjennys ja matkalla abc:n noutopöytä. 

10. Muuttolastia purkaessa ei kannata hukata kriittisiä silmälasejaan tavaran suhteen. Haluanko todella säilyttää tämän, tarvitsenko? Pura asuntoon vain todella käytössä oleva irtain, tyhjiksi jäävistä hyllyistä ja laatikoista ei todellakaan kannata huolestua.

Muutosta opittua: Olisi ollut järkevää ohjailla uudessa kodissa kaikki tavarat oikeisiin nurkkiin heti alkujaan, mutta se ei olohuoneen osalta ihan onnistunut, koska en ollut päättänyt vielä järjestystä. Edessä oli kesäloma, joten järjestelyyn oli aikaa. 

Huikee idis: Muuttamisen aikana sain ajatuksen ihmetellessäni jälkikasvun koulumuistoja ja askarteluja. Niistä voisi parhaimmat taltioida muistoksi siten, että ottaa valokuvat ja tekee kunkin lapsen oman valokuvakirjan piirustuksista, askarteluista ja käsitöistä - näin niitä tulisi ehkä joskus katseltuakin ja esiteltyä esim sukulaisille. Ja saisi siis heittää roskiin ilman huonoa omaatuntoa.

Ihmetys: mitä tehdään Aku Ankoille?!?! Niitä kun on valtava laatikollinen; paperikeräykseen, kirpparille vai säilöön? Tuleeko niitä koskaan ikinä kenenkään enää luettua..

Tsemppiä muuttajille!

Koti

Juhlallisesti ilmaistuna elämässäni on kääntynyt uusi lehti. Eikä se mielestäni ole liikaa luvattu, paitsi että se aukeama on jo entuudestaan tuttu. Kaksikymmentä vuotta pois kotikaupungista elin siten, että jossain jyskytti koko ajan tunne vierasilla olosta. Kotiuduin toki, löysin paikkani opiskeluissa ja töissä, arki rullasi ja elämä eteni. Ihmis- ja etenkin ystävyyssuhteiden solmiminen uusissa kaupungeissa ei ollut kuitenkaan helppoa ja sekin taisi syventää juurettomuuden oloani. Uskallan myös väittää, että varsinais-suomalaisten kanssa ystävystyminen tai hyvän päivän tuttujen löytyminen ei ole niin helppoa, kun se jossain muualla Suomea voisi olla. Pidemmän päälle niitä ihania ystäviäkin suureksi onneksi löytyi ja lähdön hetkellä tuli jopa muutama katumisen hetki muuttopäätöksestä.


Sen vaan sanon - ja nyt aika rumasti - että muuttaminen on saatanasta tai jostain tosi kaukaa kuitenkin. Tähän marttahenkiseen blogiini tietenkin sopisi postaus mukavasta, järkevästä ja jäsentyneestä muuttoprosessista kaikkine pikkukikkoineen ja talkoosapuskoineen, mutta sitä ei nyt siis ole luvassa. Tai ehkä joku kikka tekisi mieleni jakaa, mutta mitään en lupaa. Ilokseni voin kuitenkin todeta, että tavarat ovat siirtyneet paikasta a paikkaan b pianoa lukuun ottamatta, tavarat ovat paikoillaan ja melkein kaikki laatikotkin purettuina. Koti on ihastuttava ja avara keskustakolmio, tuntuu kuin lomalla olisi. Arjen rutiinit ovat alkaneet muodostumaan.

Mikä tärkeintä, muutto pitkän harkinnan jälkeen tuntuu todella oikealta ratkaisulta. Oma kotikaupunki tuntui aluksi tavallaan vieraalta, vaikkakin tutulta. Jokainen muuton jälkeinen ensimmäinen tutun paikan ohitus sai aikaan tunnemylläkän - tämä on nyt "minun". Omien vanhempien ja rakkaan ystävän läheisyys on tuonut arkeen jotain aivan uutta ja olen ymmärtänyt myös, mistä minä ja he olemme tavallaan jääneet paitsi sitä kuitenkaan turhaan surkuttelematta. Voi käydä yhdessä tapettikaupassa, käydä muurinpohjaletuilla mummulassa tai saada iltakyläläisiä leffareissun jälkeen ja lätistä paikallisia juttuja. Arjessa tapahtuu enemmän, elän täydemmin.

Housuissas on Tamnpere.

Tuleehan se syksy ja arkikin sieltä, mutta tällä hetkellä on vaikea kuvitella järkevämpää päätöstä kuin kotiin palaaminen.

Onnellista kesää sinullekin! 

On päiviä

On päiviä, joina asiat etenee tutulla kaavalla. Tekee päivälle suunnitellut ja sen aikana eteen tulleet hommat. Voi tulla yllätyksiä, mutta niistä selvitään. Kaikki on kutakuinkin tuttua ja tasaista - tylsääkin. Tunneskaala on tasainen ja kokee pieniä arjen iloja, mutta ilman suuria huippuja suuntaan tai toiseen.


On päiviä, joina koetut vastoinkäymiset, pettymykset ja elämän nurjat puolet voittavat omat voimavarat. Murheet kasautuvat otsaan puristavana tunteena, rypyt syventyvät ja kasvot ovat ilmeettömät. Oma ajatusmaailma tuntuu vieraan alakuloiselta ja elämä sarjalta vaikeuksia. Teoriassa sitä tietää, että joskus helpottaa, mutta käytännössä ymmärtää että ei vielä vähään aikaan. Pieniä arjen helmihetkiä pistää merkille ja pyrkii niistä nauttimaan, mutta eivät ne vajoavaa venettä hetkessä pelasta.


On päiviä, jolloin jokin tapahtuma, hetki tai kokemus saa yllättäen kasvot hymyilemään, auringon paistamaan ja askeleen kevyeksi. Elämä tuntuu olevan täynnä ihanuutta, rakkautta, iloa ja mahdollisuuksia. Pystyn mihin vaan ja elämällä on minulle tarjottavana paljon hyvää. Lokin kirkuna, lounas perheen kesken tai pyöräily tuntuvat pelkältä riemulta ja silkalta onnelta. Noina päivinä ymmärtää, että on hyvä vain elää elämäänsä - se tuo tullessaan kaikenlaisia päiviä, joista jokainen on tärkeä.