Rai-rai

On sitä hippaamassakin tullut käytyä pitkän tauon jälkeen, mutta saatte kuvitella nyt vain pienissä mielissänne illan kulun, sillä se ei ole tämän tekstin pääaihe. Sen verran kuitenkin hippaillasta, että siihen kuului loistavan seuran lisäksi yllättävästi tiivis ysäritunnelma, Ressu ja Jussi sekä armoton joraus.

Hulabaloo on sittemmin jatkunut oman kodin seinien sisäpuolella. On tullut hyvä syy (josta lisää myöhemmin) laittaa laatikoiden syöverit ja hyllynperukat ruotuun. Raivattava esineistö on kummitellut mielessäni jo jonkin aikaa ja kuin taikaiskusta sain aloitettua homman pala kerrallaan. Koko jutun ydin on "vain oikeasti käytössä oleva tavara jää". Ennen konreettista aloittamista pohdin kuumeisesti tarkempaa strategiaa. Kolusin muutamia minimalismi-henkisiä blogeja ja kirjoituksia tavaroiden raivaamisesta. 

Vaihtoehtoina oli lähinnä
a) Teen tavanomaisen siivouksen, jonka yhteydessä lähtee tavarat, joita vihaan / en kestä, jotka on jäänyt pieneksi tms. tai jotka on rikki.
b) Otan erilleen säilytettäväksi tavarapaljoudesta vain ne esineet ja tavarat, joita oikeasti käytän aktiivisesti ja joita ilman en tule toimeen, tai joudun ennen pitkää ostamaan tilalle uuden. Kaikki muu pitää pistää kiertoon tms.
c) Mitään sellaista ei saa säilyttää, mitä en ole tässä asunnossa asumiseni aikana (2 vuotta) tarvinnut kertaakaan tai muistanut edes olevan olemassa.

Vaiheessa.

 
Vaihtoehto a) on tuttu ja sinällään tietenkin toimiva, mutta tuntui liian pieneltä karsimiselta. Vaihtoehto b) tuntui kovin radikaalilta ja oletin idean kuitenkin kariutuvan jossain vaiheessa. Vähän sama fiilis tuli vaihtoehdosta c). Ettäkö mihinkä päädyin - johonkin sekamuotoiseen ilmeisesti, mutta radikaalimpaan kuin olen tottunut.

Aikaisemmilla muutoilla ja raivauskierroksilla olen todennut tuhoisaksi ajatuksen "tätähän voi vielä käyttää / tarvita jossain" tai "tästä vois tehdä..". Pääsääntö on, että jos en ole tavaraa muistanutkaan tai ajatuksista huolimatta kuitenkaan käyttänyt, en sitä tule käyttämään jatkossakaan. Näillä siis mentiin ja karsiminen on alkanut suotuisasti. Rohkenin laittaa vaikka mitä hyvää tavaraa (ja ostoshetkellä hintavaakin) kierrätyskassiin, jos sitä ei ole oikeasti tullut käytettyä. Vapauttava fiilis, kun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa ja turhautumista laiskana lojuvasta tavarasta.

Palaan aiheeseen vielä konreettisemmalla tasolla, jotta teksti pysyy jossain tolkullisessa pituudessa. Mutta olisi huippukiva lukea muiden ajatuksia raivaamisesta ja maallisesta mammonasta!