torstai 14. marraskuuta 2013

Pää täynnä


'Pää täynnä kaikenlaista joutavaa, joka ei kuuluis sinne ollenkaan.'


Koitin saada jotenkin kiinni kuluneista viime viikoista ja mieleen tulvahti yhtäkkiä edellä mainittu fraasi. Biisin nimikin on vielä osuvasti Elämän tarkoitus. Asioita alakulon takaa voisi listata pitkäänkin, mutta hieman ajatuksia valoittamaan avataan nyt vain "muutama": pimeys, luonnon välikuolema, oman unentarpeen kasvu vs. arkirutiinien hoitaminen, jälkikasvun syysväsymys ja -kiukku, lenkkeilyn laiminlyönti verukkeena kylmyys ja sade, tunnesyöminen ja kaikesta tästä aiheutunut lumipalloefektimäinen tunnemylläkkä. Huoh.




Viisas työkaveri kertoi lukeneensa, että tänä vuodenaikana täytyisi antaa itselleen ihan lupakin vetäytä, hiljentyä ja lukkiutua peiton alle aina kun on mahdollista. Jos siltä tuntuu. Ja kyllä, siltä tuntuu.

Otin kuulemani varovaisesti vastaan paremmankin puutteessa. Menin ajoissa nukkumaan, pistin kellon herättämään vartin myöhempään ja otin aamuun tietoisen rauhallisen moodin. Muutaman toiston jälkeen pahin väsymys oli helpottanut. Päätin olla murehtimatta lenkkeily skippaamista ja kehua itseäni fillarin valitsemisesta päivän kuluneuvoksi. Tein ihanaa siemenmysliä ja annoin itselleni luvan napostella sitä rahkan ja taatelien lisäksi. Koitin olla ottamatta paineita työpaikan kahvihuoneessa nappaamistani herkuista.



Aamu pitkällä kaavalla.




Jotain mukavaa nähdessäni tai tehdessäni aloin ottamaan hetkestä enemmän irti - klisee joo - mutta kyllä ihmisen pitää näköjään aika kauan elää että ottaa tuonkin asian käyttöön ja hyödyksi. Pysähdyin ihastelemaan kauniita taloja. Kävin kirpparilla, käytin ihmettelyyn aikaa ja unohdin hetkeksi kaiken muun. Lähdin tyttären kanssa kaupungin pääkirjastoon, ihastelin arkkitehtuuria, otettiin kuvia Tuomiokirkosta, naurettiin ja oltiin noloja.


 

Ikkunaostoksilla.


Kirpparilöydöt.

Noiden pienten tekojen lisäksi ja tehosteeksi kirjoitan niistä asioista tänne, selaan kännykkään otettuja kuvia noista hetkistä. Vähitellen voimat palautuvat tai ainakaan ne eivät merkittävästi vähenny lisää. Kohta saa fiilistelläkin sitten joulua ja sen varalle tehdyt suunnitelmatkin piristävät mieltä.



Askel keveempänä.

Valoa Sinun syksyysi!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti