Kevät on yhtä juhlaa

Nyt tulee voimasana: Rakastan kevättä. Luonto herää, kylmyys ja ankeus väistyy, valo lisääntyy ja elämä tuntuu täydemmältä. Kesää kohti mennessä on myös monta mukavaa etappia: kolmet tärkeät synttärit, yksi pääsiäinen ja vappu, helatorstai, risasia työviikkoja ja koulun kevätjuhla ja se suvivirsi. Innokkaimmat aloittavat glögikautensa lokakuussa, mä alotan mämmikauden helmikuussa. En ole pysynyt laskuissa, montako tuokkosta on jo mennyt :)

Järjestyksessään kevään toiset synttärit vietettiin lähipiirissä tutuin kuvioin. Juhlan valmistelua leimasi uusi ilmiö: synttärisankarin ahdistus juhlista. Ennen niitä on kovin odotettu, mutta ensimmäistä kertaa ilo ei ollut ylimillään. Teinin kokemus huomion keskipisteenä olemisesta voi olla ikävä ja ymmärsin toki olon. Mutta kun ne kutsuttiin jo, ei sitä voi enää perua. Hämmästyttävin kommentti oli, etten mä mitään lahjojakaan tarvi - tuleeko siitä hei aikuinen?! No tuleehan siitä, mutta kyllä ne lahjat loppupeleissä ihan kelpasi.

Synttärit pidettiin ja lopputulos jäi plussalle. Istuttiin ison pöydän ääressä, herkut maistui, kuulumiset vaihdettiin ja yhteiset kesäsuunnitelmat laitettiin kalenteriin.



Mansikkatäytekakku, porkkanakakku, kaurakeksit ja namit.



Takana on 26 synttärit 14 vuoden aikana, monenlaista menyytä on tullut laitettua ja oppia tullut. Alkutaipaleella tuli laitettua montaa sorttia, nykyään mennään laatu korvaa määrän -periaatteella. Makeita yleensä kahta sorttia, kakku ja joku muu baakkelsi + namit. Suolasta on tullut tehtyä monenlaista: erilaisia piirakoita, pitsoja, täytettyjä lättyjä, moninaisia salaatteja, hamppareita, hodareita, lehtitaikinasuolasia ja lihoja salaatin kylkeen. Tällä kertaa tein kesäkurpitsalasagnen, joka pääsee kyllä viikonloppuruoaksi uudestaankin. Resepti täältä.

Kun tämä pidennetty kevät ei lopu, niin se saa jatkua!