lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vaatettamisen aha-elämys


Luin Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan lähestulkoon kannesta kanteen. Aikaisemmin jo hehkutin kirjaa, mutta loppua kohti ehkä kirjan anti jatkoi enemmän tietopohjalla ja ideologian maalaamisella arjen konkreettisten ohjeiden sijaan. Suosittelen kuitenkin kirjan lukemista oikeastaan ihan kenelle vaan, ja surkuhupaisasti ehkä juuri niille jotka eivät ajattele tarvitsevansa aihepiirin kirjan tietoja. Eli vaatteisiin intohimoisesti suhtautuvien ja toisaalta välinpitämättömien / ajattelemattomien ihmisten voisi olla hyödyllistä kirja lukea.

Itselleni tärkein ja antoisin käytännön ohje oli konkretisoida vaatetarpeet käyttötarkoitusten mukaan. Eihän ajatuksessa toki mitään uutta ole, että töissä käyntiin ja ulkoiluun on eri vaatteet. Itselleni oivaltavaa oli kirjata vaatetarpeet perusteellisesti ja todella minun arjesta käsin - ei yleisesti määriteltyjen tarpeiden mukaan tyyliin naisen vaatekaapista tulee löytyä valkoinen t-paita, kauluspaita ja trenssi. Eikä muuten tarvi. Kirjan tekijä havainnoillisti omien viiden kategoriansa avulla juuri sitä, että oma arki ja mieltymykset, jota tyyliksikin kai kutsutaan, määrittelee vaatetarpeet.

Tein työtä käskettyä. Mietin tavallisia päiviäni: minkälaisia tilanteita, ympäristöjä ja toimintoja arkeni tyypillisesti sisältää? Sisältyykö elämääni säännöllisesti mutta hieman harvemmin tilanteita, joiden pukeutumisvaatimukset poikkeavat arjesta, minkälaisia? Kirjoitin asioita ylös ja mietin antaumuksella. Pähkäilyn tuloksena syntyi minun ihka omat 5 pääotsikkoa:

  • Perusarkityöarki autoillen, kesäaikaan pyörällä, kauppa- ja harrastukset, asiointi, perus viikonloput kotosalla
  • Liikkuva arki: työmatkapyöräily kylmään aikaan ja siihen yhdistetty työpäivä, nippanappa kehtaa esiintyä työkavereiden edessä palavereissa ilman erillistä työvaatetta, ulkoilu ja urheiluharrastukset
  • Työvaate: pyöräilypäivien erillinen työvaate vastaanottotyössä
  • Pieni panostus / siisti arki / pieni juhla: koulutukset, 'edustamiset', kyläilyt, kahvilat, pienet reissut, (kesä)tapahtumat, lasten synttärit, koulujen juhlat..
  • Juhlat: Pikkujoulu- ja joulujuhlat, kesä- ja sukukekkerit, rippi ym isot juhlat

Tavallisen ihmisen kaupunkilook.

Jutun pointti on se, että nämä kategoriat on kullakin aivan omanlaisiaan riippuen työstä, liikkumisesta, tavoista, tarpeista ja mieltymyksistä. Sosiaalisesti aktiivisen kaupunkilaissinkun tarpeet ovat herkästi eri kuin perheellisen maatiaisen. Ymmärsin, että arkeni painottuessa pitkälti määrittelemääni kahteen ensimmäiseen kategoriaan, vaatevaraston tulee myös painottua näihin. Itse saan määritellä, mikä on minulle arkivaate tai nippanappa työkavereiden edessä kelvollinen vaate :)

Projektia pidemmälle miettiessä eli perattuja vaatteita läpikäydessä, kuvatessa asuja ja yrpätessä sopimaan näihin määrittelemiini lokeroihin, sainkin huomata (suuria) puutteita kategoriassa 'pieni panostus / siisti arki / pieni juhla'. En saanut hyvällä tahdollakaan kasaan yhtäkään kokonaista asukokonaisuutta, jolla voisin tältä seisomalta lähteä liikenteeseen. Hyviä tynkiä luojan kiitos löytyi, joista saanen pienillä hankinnoilla säädyllistä puettavaa ja tästähän projekti jatkuu järkevien hankintojen tekemisellä. Stay tuned!



Tässäkö ne äidin ja tyttären uudet kesäjuhlamekot ovatkin :)


5 kommenttia:

  1. Minulla on tuo samainen kirja varauksessa kirjastossa, katsotaan koska sen saan. Olen huomannut tuon saman "pieni panostus"-kategorian olevan haastava. Niihin tilaisuuksiin on vaikein löytää kaapista päälle laitettavaa. Eli kaappi täynnä vaatteita, muttei mitään tilanteeseen sopivaa. Siihen olen kyllä kiinnittänyt huomiota.

    Ja se mikä minua ärsyttää nykyään vaatekaupoissa on vaatteiden huono laatu. Halpisneuleet jää minulta usein kauppaan kun ne pitää heittää roskiin nyppyyntyneinä. Ostin pari vuotta sitten talveksi itselleni kashmir-neuletakin (maksoi sikana), mutta on edelleen kuin uusi ja todella lämmin. Että laatuun kannattaa panostaa. Ja miettiä mitkä on ne vaatteet joissa se laatu kannattaa. Esim. tekonahkakenkiä en suostu ostamaan vaikka halvalla saisin. Ja esim. kenkiäni hoidan säännöllisesti, niin säilyvätkin montavuotta hyvinä.

    Et ei mulla sit muuta :)

    VastaaPoista
  2. Kommenttisi innoittamana mietin tarkemmin vielä tuota pieni panostus kategoriaa. Sehän on herkästi vähän sellanen läpikulkupiste: ostat uutena kivan vaatteen ja käytät jonkun aikaa pieni panostus -tilanteissa, mutta sitten se päätyykin arkivaatteeksi - seurauksena pieni panostus osiossa on vaatteen mentävä aukko. Tai jos on arkivaatteeksi liian juhlava, toteaa että mulla oli tää viimeksikin tai vaate on mennyt "pois muodista" tai sen kanssa ei ole asukokonaisuutta.

    Vaatteiden laatuun voi tutustua helposti kirppareilla: kuinka paljon siellä näkeekään nyppyyntyneitä, kulahtaneita, venähtäneitä, muodottomia eli käyttökevottomia vaatteita, jotka selvästi kuitenkin tunnistaa iältään aika nuoriksi. Vielä kun osaisi sen laadun tunnistaa kaupassa, aina pelkkä hintakaan tai materiaali ei valitettavasti auta.

    Kyäovvaaikeeta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos blogivierailusta ja kommentista <3 Oon miettinyt tuota samaista kirjaa ja tämä taidanpa varata sen kirjastosta.

    Jännä, että miten erilaiset onkaan ihmisten vaatekaappihaasteet. Oon ollut aina tosi hyvä juuri tuossa pieni panostus-kategoriassa. Tässä elämäntilanteessa (kotiäitinä) huomaan, että ennemminkin ulkoiluvaatteet ja helpot arkiasut on mulle niitä haastavimpia. Tosin nyt jo neljän vuoden kokemuksella sekin alkaa olemaan hallussa:)

    VastaaPoista
  4. Pikku panostus on minullekin hankala kategoria, sekä työ- että pikkujuhlatilanteissa toivoisi, että olisi riittävästi vaihtoehtoja, jottei tarvitsisi toistaa liikaa. Ja toisaalta näille on niin paljon vähemmän käyttöä. Jonkinlainen perustyöarjen kanssa yhdistely olisi taloudellinen tapa, eivätkä panostusvaatteet turhanpäiten vanhenisi käyttämättöminä. Tämä ajattelu vain taitaa johtaa arkipäiväisyyteen, joka on helmasyntini pukeutumisessa.

    VastaaPoista
  5. Helmasyntipä hyvinkin ;) Arkivaate on jotenkin niin turvallinen. Pieni panostus -vaate tuntuu toki kivalta päällä ja antaa fiilikseen ryhtiä, mutta silti silmä hakee kaupassa tai kirpparilla usein vain sitä arkipuolta. Vaikeeta on..

    VastaaPoista