maanantai 3. maaliskuuta 2014

Sipulimurhe


Voi itku! Nyt on meikäläisen sipulit silputtu. Käteni on pistänyt taas stopin, totaalisen sellaisen. Tiedän alkaa rauhoittamaan tahtia siinä vaiheessa kun kaupan kassalla maitopurkin nostaminen tai kotosalla kattilan ottaminen kaapista vihlasee makoisasti kyynärvarteen ja ranteeseen. Myrkkyä kädelle on vähänkin voimaa tai puristamista vaativat toimet ja tämä siis ulottuu ikävästi myös intohimooni eli ruoanlaittoon.

Konkreettisin ja akuutein ongelma on sipulin pilkkominen. Kuka silppuaa jatkossa lähes sipulin per päivä, joskus pari - kolme? Olen toki hyödyntänyt taloudessa majailevia apukäsiä pilkkomishommiin, mutta sipulin silppuamiseen suhtaudun niin pieteetillä, etten ole hennonnut sitä muiden tehtäväksi. Mutta nyt on pakko. Kun perheen iltarytmin saneli Pikku Kakkonen ja ruoanlaittoon kuluva aika oli minimoitava sekuntimeiningillä, tuli käytettyä pakastesipulia. Nyt halusin keksiä jotain muuta.



Oppia ikä kaikki: teini oppi silppuamaan sipulin ja mikä tärkeintä: oppi silppuamaan sen oikein! Olen meinaan aikamoinen besservisser ja perfektionisti, mitä sipulin  käsittelyyn tulee. Onnea on oma lapsityövoima, jonka voi naamioida kasvattamiseksi.

3 kommenttia:

  1. Kovasti voimia käsivamman kanssa elämiseen! Hyvin näyttää teini sipulinsa silppuavan:) (Mikäli kuva on todistemateriaalia:))

    VastaaPoista
  2. Voi itku! Kurjaa tuo käsihommeli :( Mutta ehdottmasti jees teinin kasvattaminen (kuluttaminen). Ja onhan se nyt kansalaistaito, pilkota sipuli. Sitä ei kuule kaikki osaa!
    Iloa viikkoon kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
  3. En mäkään ton ikäisenä osannu, että ehkä kaikki toivo ei vielä ole mennyt..

    VastaaPoista