 |
| Pakkopullaa eli piimäpiirakka kyseenalaisessa iässä olevasta piimästä. |
Ruokahävikin vähentäminen on kummitellut mielessä koko viikon. Kuvittelen suoriutuvani kulutusta vastaavasta ruokavarojen hankinnasta hyvin, mutta viikon aikana havahduin asiaan syvällisemmin, kun Hävikkiviikkoa tulvi tiedotusvälineistä.
Jouduin heittämään sädekehän roskiin ja tajuamaan tietoisemmin omassakin taloudessa syntyvän hävikkiä. Meillä sitä syntyy herkimmin kahdesta lähteestä:
1. osittain käytetyt kermat tai hapanmaitotuotteet
2. kasvikset ja juurekset (perunat ja porkkanat menee pehmeiksi ja/tai alkaa itämään, salaatin loput mätänee, sitruunan puolikkaat kuivuu jne).
 |
| Vähältä näyttää, mutta tuostakin tulee monet ateriat. |
Tällä viikolla olin erityisen tietoinen kaapissa kummittelevasta jäävuorisalaatista ja päässäni käytin sen jo alkuviikosta - todellisuudessa vasta lauantaina! Mieli on ehkä nopea, mutta itse sitä aktivoituu toimimaan "sitten joskus", kyllä mä vielä kerkiän. Paprikoidenkin suhteen oli käydä hullusti: luulin niiden olevan ihan jees viikonloppuna käytettäväksi, mutta pussin avattuani siellä muhikin jo mukavat yllärit..
 |
| Luonnossa vaikuttivat vielä epäilyttävämmiltä.. |
Tarina päättyy kuitenkin aika onnellisesti: hävikkiviikon sisuuntamana vastustin kiusausta heittää ällön näköiset vihannekset roskiin (varsinkin tuon salaatin kanssa käytiin taistoa) ja otin veitsen kauniiseen käteen. Osan paprikoista piilotin lihapulliin, evääksi päätynyt kana-oharapaistos sai värilisän ja lounaalla tarjottiin lihan kanssa salaattia ja paprika-sipulilisäkettä.
 |
| Hävikki lautasella, käyttökelpoista jäi kuitenkin aika lailla! |
 |
| Ei huono lauantailounas. |
Tämän kokemuksen jälkeen jätin myös lauantain kaupassa käynnin välistä. Totesin, että jääkaapin vihannesosasto sekä kuivakaappi pullistelee edelleen ja saan niistä kyllä syödäkseni. Tätä päätöstä voimisti myös Ylen Nenäpäivä -ohjelmassa esitetty kolmihenkisen perheen tarina, jossa orvot 7-, 5- ja 3-vuotiaat lapset elivät savimajassaan keskenään ja faktat liikkuivat kaiken muun kurjuuden ohella siinä, että joka päivä ei syödä.
Valmentaja minussa muistuttaa itselleen taas menestyksen avaimet: kartoita tilanne huolella, laita pää työhön, suunnittele ja toteuta. Ja jos avaimet hukkuu, koitetaan löytää ne uudelleen, ei se oo niin vaarallista.
Tuon ruokahävikin kanssa itsekin taistelen ja ihan samoja ajatuksia on ollut minullakin tällä viikolla. Tosin itsellä yleisin syy siihen, siihen että hävikkiä tulee on se, että en ehdi todellisuudessa tehdä ruokaa niin paljon kuin suunnittelen. Eli kiireessä otan pakastimesta sinne jemmattuja annoksia. Ja ruokaa menee välillä tosi epätasaisesti, kun pojat välillä kuitenkin isällään.
VastaaPoistaMutta taistelu hävikkiä vastaan alkakoon täälläkin.
Asia on kyllä oikeesti tärkeä ja järkevä. Jokaisella on ne omat sudenkuppansa ja niiden tarkastelu on kyllä varmaan aika hedelmällistä, muutos lähtee tiedostamisesta.
VastaaPoistaMites muuten toi lasten jämien poisheittäminen? Hävikkiä syntyy, mutta joku "pystyy" syömään toisen tähteet, toinen ei pysty ja joku ei halua kaloreiden pelossa.
Fiksu teksti ja aivan loistavaa pohdintaa! mulle roskiin heitetty ruoka on ihan kirosana. Viimeksi tein jopa lihapadan jämistä keittoa, kun tajusin että eihän näitä luitav oi näin vaan heittää roskiin :D
VastaaPoistaOma työ on aika pieni osa, kun katsoo paljonko kaupassa heitetään hyvää ruokaa roskiin. Narinkkatorilla järkättiin viiikko sitten tapahtuma, jossa jaettiin ilmaista ruokaa 5000 ihmisille prisman yhden päivän hävikistä. Niin, siis yhden. Huh mitä hukkaan heittoa. Kyllä tuollaiset aina vähän herättää. Väistämättäkin ajattelee ihmisiä joilla ei ole edes ruokaa :(
Mutta juu. kiva lukea tälläistä tekstiä :)
Kiitos kannustuksesta ja kommenteista, Marissa!
VastaaPoistaNo huh tuota Prisma esimerkkiä.. Noista määristä aina kuulee, mutta eipä sitä oikein halua uskoa. Ostan siis edelleen intohimolla niitä -30% tuotteita, kun sitä ei kuitenkaan ole onneksi (vielä) kielletty.
Ei kannata silti omaa työtään lopettaa. Pitkällä tähtäimellä sillä on kuitenkin merkitystä ja omassa elämäntilanteessa näen tärkeäksi myös jälkikasvun oppivan oikean asenteen ruoan kunnioittamisessa. Omalta äidiltä olen oppinut mm. tavan noukkia jokaikisen marjan, riisin tai makaronin kattilasta ja läviköstä tai ihan sieltä lavuaarinkin pohjalta syötäväksi - ja näin toimin edelleen kotioloissa. Ja kalan perkeistä keitetty kala(nmakuinen)keitto on myös yksi lapsuuden muisto - vähän niin kuin tuo sinun luista keitetty keitto. Olen todennut, että sekä hävikinvastaisessa taistossa että taloudellisuudessa pelastaja numero yksi on ruoanlaittotaito ja hyvänä kakkosena mielikuvitus.
ps. en käy tänäänkään kaupassa vaan katson kaappiin ja laitan pään töihin.