Rosolli joululomalla

Sitä on tullut tavaksi joka joulu kokeilla jotain uutta tarjottavaa vanhojen rinnalla. Jotkut herkut saavat uuden tulemisen seuraavana vuonna, toisille riittää yksi kerta. Tänäkin vuonna joulupöydässämme maistellaan siis uusia makuja. 

Olga Temosen kirjan innoittamana tarjoan lämmintä brie-juustoa ja se huutaa tietenkin kaverikseen punajuurta. Rosolli ei kuitenkaan ihan vastaa mielikuvaa valkohomejuuston makuparista. Kuvaan astuu siis hyväksi todetut balsamicopunajuuret, jotka päästävät rosollin ansaitulle joululomalle. Rosollitta joulua ei kuitenkaan tarvitse viettää, koska mummulassa sitä tarjotaan satavarmana.



Montako yötä jouluun?

  Balsamicopunajuuret
resepti kirjasta Purkissa

1 kg       punajuuria
½ dl       rypsiöljyä

½ tl       suolaa

LIEMI
3 dl       tummaa balsamicoa (vajaa 3dl:n pullo riittää)
2 dl       vettä

2 dl       ruokosokeria

2 tl       kokonaisia mustapippureita

vähintään 1 litran vetoinen lasipurkki

1. Kuori ja lohko punajuuret. Laita uunivuokaan / pellille, valuta päälle öljy, mausta suolalla. Paahda 225 asteisessa uunissa n. 20min.

2. Mittaa liemen aineet kattilaan, keitä n. 10 min, kunnes sokeri liukenee.

3. Lado punajuuret puhtaaseen, uunissa kuumennettuun lasipurkkiin, kaada päälle kuuma liemi. Punajuuret pitää peittyä. Jäähdytä ja säilytä jääkaapissa. Säilyy noin 3kk ajan.

Jouluruokaa ja välineurheilua



Vihko kertoo, mitä tuli viime vuonna tehtyä.



Joulupöydän tarjonta on suunniteltuna, en malta odottaa! Projekti alkaa aina ruokailijoiden must-have-top-3 listan kartoituksella, jonka ympärille kootaan vähän lisuketta. Koitan suunnitella herkut aina kokonaisuutena siten, että joulun pyhinä ei juuri tarvitse kuin nostaa herkut pöytään. Minulle meinaan riitti yksi joulu keittiössä seisten - se oli typerää ja olin sen jälkeen loman tarpeessa.

Tältä se sitten näyttää:

- lohikakku

- kylmäsavulohi, kananmunaa, keitettyä perunaa

- balsamicopunajuuret

- brie-juusto uunin kautta

- sienisalaatti

- hedelmäinen salaatti

- imelletty perunalaatikko

- kinkku + sinapit
- kalkkuna + herukkahillo

- saaristolaisleipä, joululimppu, voi

- hedelmä- tai taatelikakku ja / tai joku rahkajälkkäri

 



Perunalaatikko imeltymään ja pakkaseen 14.12.





Balsamicopunajuurten simppelit aineet,
pääsi muhimaan 10.12.



Kyseisestä listasta valmistan väh. viikon etukäteen punajuuret, perunalaatikon, kaakun ja leivät (jos en osta kaupasta).

Aatonaattona valmistan lohikakun ja paistan kalkkunan.

Aattona valmistetaan sieni- ja hedelmäinen salaatti, paistetaan perunalaatikko ja brie. Kinkun tuo ruokavieras. Siivuttamiset ja aseteille laitot aion ulkoistaa ja ostaa palvelun ruokapalkalla perheen alaikäisiltä.

Ja sitten vielä välineurheilua: Saanko esitellä maailman parhaan ruoanlaittoveitsen!



Kaunis ja käytännöllinen.




Muita lempiastioita menneiltä vuosikymmeniltä.



Kyseessä on varmaan monelle tuttu, vanha veitsimalli. Itse ruokailussa se toimii hyvin lähinnä perunan tai lihan leikkaamisessa, mutta parhaimmillaan se on ruoanlaitossa. Näin hätäseen tulee mieleen mm. seuraavat toimet:

- keitettyjen juuresten kuorimisessa (peruna, punajuuri...)

- levittämisessä, esim. kakkujen kuorrutteet, kermavaahto, taikinat

- leikkaamisessa: tulee kaunis sileä leikkuupinta esim. joulutortuissa, toimii loistavasti lasten ensimmäisenä veitsenä mm. hedelmien ja kurkun leikkaamisessa

- lastana esim. piparin leivonnassa
- ainoa silmää miellyttävä veitsi voin ja Oivariinin levittämiseen :)

Näissä tunnelmissa jatkuu jouluvalmistelut tässä pirtissä. Taidan postailla vielä joitain reseptejä menyystämme ennen joulunpyhiä(toiveitakin sen suhteen otetaan vastaan kommenttiloorassa!).





Krääsättömän joulun muunnos



Moni lahja päältä kaunis.




Perinteissä pysyvänä suomalaisena omaan jouluuni kuuluu lahjojen antaminen. Kulutustietoisuuteen pyrkivälle joulunaika on kuitenkin omiaan aiheuttamaan päänvaivaa ja / tai huonoa omaatuntoa. Minulle lahojen antaminen on oikeasti tärkeää ja kivaa, mutta en voi kieltää, etteikö niiden hankkimiseen liittyisi joskus myös ikäviä tuntoja. Täytettäviä kriteerejä on niin paljon: saajalle mieluinen, tarpeellinen, käyttöä kestävä sekä ekologisesti järkevä, iloa tuottava ja omiin resursseihin sopiva. Usein vain noiden kaikkien kriteerien täyttäminen yhtäaikaisesti on mahdotonta ja toisaalta en voi olla varma tykkääkö lahjan saaja siitä sitten kuitenkaan. Plääh - vaikeeta. Taidan ottaa prokkiksen vähän liian tosissani.

Olen pyöritellyt päässäni kriteerit lahjahankinnoille välttääkseni stressiä, säästääkseni aikaa sekä kaupoissa kiertelyä. Laadin siis kriteerit, teen lahjavalinnan niiden perusteella ja kaupassa / netissä hoidan vain ostamisen. Eli en lähde kauppaan miettimään, mitä sille ja sille ihmiselle haluaisin antaa.


Päädyin seuraavaan listaan ja jokaisen lahjan tulisi täyttää mielellään kaksi, mutta vähintään yksi kriteereistä:
- saajan toive
- arjen käyttötavara
- tuote lisää ihmisen aktiivisuutta tai sosiaalista elämää
- aineeton
- herkku
- paikallinen ja/tai suomalaisen pienyrittäjän tuote
- itse tehty tai kierrätetty.



Kulutusjuhla?

Joku saattaa asettaa minulle muutamia diagnooseja em. listan perusteella, siitä vaan! Täytyy kuitenkin sanoa, että lahjahankinnoista plussan puolelle selvittyäni koin kriteerit erittäin toimiviksi ja kauppojen notkuvat hyllyt eivät aiheuttaneet valinnanvaikeuksia kun hankinnat oli etukäteen lukkoon lyöty.

Nyt on jäljellä vielä se kivoin osuus eli pakettien askartelu ja lahjan antaminen.

Juhlapäivä

On onni saada asua ja elää Suomessa. Ilman muttia ja vaikka-argumentteja. Voin luottaa ihmisiin ja yhteiskuntaan. Saan elää itseni näköistä elämää, tehdä itse omat päätökseni.  Minulla on vaihtoehtoja, minusta pidetään huolta. Pulassa ollessani minua autetaan. On tilaa elää, hengittää, harrastaa ja nauttia elämästä.



Itsenäisyyspäivän viettoon on kuulunut tänäkin vuonna ensilumi, joulumyyjäisten tunnelma lähikoululla, Suomenlippujen ihailua, vähän parempaa ruokaa, muutamat liikutuksen kyyneleet sekä lojumista ja naureskelua sohvalla. 



Joulumyyjäiset päiväkävelyn kohteena.

 

Viehättäviä krasseja, ei tullut houkutuksesta
 huolimatta kauppoja.



Oli mukavaa saada taas ruokavieras. Tuunasin aikaisemmin pakkaseen valmistamani turhan suolaisen ja muskottipähkinäisen perunalaatikon syötävämmäksi lisäämällä pari tuntia imeltymässä ollutta perunaa. Uunifileen lisäksi tarjottiin positiivisesti yllättänyt uunipaahdettu ruusunkaali - herkkusienilisäke (ruusukaaleja, herkkusieniä, öljyä, suolaa, pippuria - uunissa 200 asteessa n. 30min).

Jälkkärinä kahvilla mehevää porkkanakakkua, jonka reseptin jaan myöhemmin tuunattuani sen täydelliseksi.

Pikkujoulut

Männä viikonloppu kului Joulun aloituksen fiiliksissä. Me like, very many. 

Kävin joulumyyjäisissä kauniissa ympäristössä. Lähdin tyhjin käsin, mutta olin iloinen fiilispuolesta.

Meillä kävi yökylävieraita ja ruoaksi maisteltiin jo joulumakuja, mm.
- perunalaatikkoa (jonka tosin pilasin liialla muskottipähkinällä, no onneksi kyseessä oli harjoitus)
- punajuuripihvejä Apukokin keittokirjasta
- sitruunalinssejä Chocochilin reseptillä

Tein myös elämäni ensimmäisen omatekoisen piparitaikinan ja kiitos taas googlen sekä nettikansan, hyvin tuloksin! Maailman parhaaksi piparitaikinaksi oli kehuttu tämä ohje, eikä määritelmä tainnut paljon valehdella.

Sunnuntai-aamua juhlistettiin pitkän kaavan aamiaisella. Oli kuulkaas riisipuurot ja kanelisokerit, jogurtit, mustikat ja myslit, leipuskat, mehut, tortut ja piparit. Kaiken kruunasi vielä Jouluradio ja kynttilän väpätys. Voimaantuneena lojuin sohvalla ja kuuntelin muiden höpötystä joululaulujen takaa. Pienet asiat ovat mukavia. 

Voi itku!

Joulun aika on erityisen tunteikasta aikaa. Mieli on virittynyt joulun syvälliseen moodiin ja herkistynyt kaikelle koetulle aivan erityisellä tavalla. Minä olen näin 'iän myötä' aina vain herkempi ja nopeampi liikuttumaan, tilanteessa kuin tilanteessa. Impulssiksi riittä hämmästyttävän pienetkin asiat, mutta kaikki jouluun liittyvä aiheuttaa säväreitä takuuvarmasti.



Kirkossa äiti ja tytär.



Jos joulun ajasta pitäisi riisua kaikki paitsi se kaikista tärkein asia, valinta olisi minulle helppo. Musiikki. Toisaalta se on se vollottamisen kannalta kaikkein vaikein asia, mutta masokisti minussa tai toisaalta terapeutti minussa tarvitsee ne itkut.

Olin tyttären seuraneitinä kirkossa keräämässä riparikäyntejä. Siitä se joulunaika alkoi ja toimi muistutuksena nenäliinojen ostamisesta. Pahimmillaan olen alkanut niiskuttamaan kirkossa tai vaikka vain joulu- tai kevätjuhlassa jo avatessani ohjelmalehtisen. Kun luen kirkon atmosfäärissä Varpunen jouluaamuna, Taas kaikki kauniit muistot tai Lintu ja lapsi hengitys alkaa tihentymään ja nenänpielessä tuntumaan liikutus. Ilmiselvää on tietenkin itse musiikin aikana tapahtuva vaihtelevatahtinen märkien ripsareiden siistintä ja se, että en pysty laulamaan koskaan ekaa lausetta pidemmälle tiettyjä lauluja kuten Joulupuu on rakennettu ja Jouluyö, juhlayö.

Joskus saatan kahdenkin tunnin aikana tirauttaa vain pienen, silmäkuoppaan kuivuvan kyyneleen. Pahimmillaan, kuten muutama vuosi sitten Samuli Edelmanin virsikonsertissa, oli täysi työ pysyä hiljaa valtavan tunnemyrskyn vallassa. Sain kuivata kyyneleitä paidan alta asti..



Äidin ja tyttären liikutuksen kohteet.




Joulun tärkein eli Jouluradio.



Mediasta tulviva informaatio on omiaan myös herättämään ihmisessä tuntemuksia, niinhän on tarkoitettukin. Toisaalta kyllästymistä samoihin jupakoihin ja kohuihin, toisaalta surua katastrofeista, toimintatarmoa vääryyksien muuttamiseksi ja iloa pienistä asioista. Vaikka olen melko realisti ja joskus himpan kyyninenkin, ei ihmisten tarinat ja pienet arjen ilmiöt jätä kylmäksi. Tänä viikonloppuna liikutuin joululaulujen lisäksi aamun lehden artikkelista, jossa Korvatunturin postinlukijatonttu kertoi aikuisten Joulupukille kirjoittamien kirjeiden sisällöstä.



Tippahan sitä taas tirahti.



Näissä tunnelmissa alkoi joulun aloitus tässä blogissa, mutta voin luvata että tarjoilen kevyempää tunnelmaa jatkossa. Tip tap!!!

ps. Ja jottei tässä kaikessa vollottamisessa olisi jo tarpeeksi, voin kertoa että tätä kirjoittaessanikin liikutuin..

osta osta osta

Kuvassa tasan kuukauden aikana talouteeni kulkentunut kierrätykseen lähtevä lehti- ja mainospino. Onko tuossa jotain järkeä?


 

36cm asiaa?


Voisin osallistua Radio Aallon taannoiseen aamukisaan MEOKkiin (mä en oo koskaan) teolla "mä en oo koskaan laittanut postilaatikkoon lappua -ei mainoksia- ". Mutta nyt laitan. Olen asiaa toki kauan aikonut, mutta minua on pidätellyt muutama varmaan aika tuttu ilmiö. On tavallaan kiva saada postia ja selailla päiväkahvin ohessa, paikallislehdissä on joskus mukavia juttuja ja ilmoituksia mm. tapahtumista tai paikallisista yrityksistä ja kauppaketjujen (ruoka)tarjouksia tulee toki lehdistä bongattua ja hyödynnettyä.

Lohduttaudun tulevaan ei mainoksia -muutokseen sanonnalla "poissa silmistä, poissa mielestä". Haluan välttää mainosten aiheuttamaa kuluttamisen houkutusta, ekologisia vaikutuksia teolla tuskin tulee olemaan, valitettavasti. Luulen oikeasti, että en jää monestakaan asiasta paitsi vaikka tuota infoa ei postiluukustani tursua. Sanomalehtien nettisivuilla käyn joka tapauksessa päivittäin, voin lisätä repertuaariin paikallislehtien sivuja. Ruokatarjouksia tuppaan jo nykyäänkin tsekata netistä, ihan samoja ne on näyttäneet konkreetissa lehdessäkin olla..



Joulupostia odotellessa.



Sitten on vielä käsiteltävänä jokajouluinen pohdinta korttien lähettämisestä. Mitä jos korvaisin tänä vuonna osan virtuaalitehrvehdyksellä? Tai ostaisin valmiita kortteja vaikka joltain yhdistykseltä itse tehtyjen sijaan. Saas nähdä, miten käy..