Heräsin ihan ajattelemaan eräänä päivänä tavanomaisella, aivottomalla kauppareissulla. Aivottomalla viittaan siihen kierrokseen, jolla ostetaan ilman sen kummempaa kauppalistaa tai ruokaplääniä oman talouden perustuotteita. Median propaganda kotimaisten tuotteiden suosimisesta on tainnut purra, sillä ostostottumukseni ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana selvästi sinivalkoiseen suuntaan. Halvimman hinnan sijaan päivittäiset valinnat perustuvat enevissä määrin kotimaisuuden lisäksi kokonaisharkintaan eli vaakakuppiin. Keskinäistä tasapainoa hakevat omassa päässäni eniten terveellisyys (ravintoarvot ja mahdollisimman lyhyt tuoteseloste), kotimaisuus / tuotantomaa, tuotantotapa ja laatu (luomu tms.), firma ja tietenkin myös hinta. Erityisesti olen panostanut pohdintaan tuotteiden kohdalla, joita ostetaan toistuvasti. Ne ovat niitä pieniä, isoja valintoja, joilla voin päättää omien rahojeni vaikutuksista ja hyötyjistä.
Kuvassa kyseisen kauppareissun sato. Suurin osa tuotteista on kokonaan tai ainakin suurelta osin kotimaista. Banaanien ja appelsiinien kohdalla ei tarvinne varmaan selittää, mutta rahkassa kyllä hinta pistää aina ostamaan kyseisen tuotteen verrattuna kotimaiseen. Jugurtissa olen siirtynyt ulkomaisesta kotimaiseen, mutta rahkan suurehkon kulutuksen vuoksi olen (vielä) pidättäytynyt saksalaisessa. Pienestä, mutta suuresta valinnasta kauramaito toimii hyvänä esimerkkinä: Oatlyn kauramaitopurkki on huomattavasti kauniimpi ja houkuttelevampi (!) sekä järkevämmän kokoinen (1l vs Nordicin 0,75l), Oatlyä saa myös luomuna ja on litrahinnaltaan edullisempi. Kotimaisuus kuitenkin voittaa tässä vakiohankinnassa ja toteuttanen kamppanjaa "10€ enemmän kotimaisiin tuotteisiin kuukaudessa" jo tämän valinnan avulla.
Kotimaisuuden määrittely ei aina vaan ole ihan yksinkertaista. Tällä viikolla uutisoitiin raflaavasti että Vaasan ruispalat ei jatkossa olekaan niin kotimaista kuin luulemme, liittyi muistaakseni yrityskauppoihin ja omistuspohjaan. Tästä kiinnostuneena aloin tutkimaan Vaasan nettisivuja ja kotoa löytyvää leipäpussia. Tulin lopputulokseen, että kyseisen tuotteiden kotimaisuusaste ei ehkä olekaan takuuvarmasti kotimainen, sillä "vaikka suosimmekin kotimaista ruista, sen omavaraisuusaste ei riitä kattamaan koko tarvetta" (ote Vaasan nettisivuilta). Tuotteet tehdään kyllä Suomessa, mutta raaka-aineet ei välttämättä ole kotimaista. Ja tosiaan, pussissa ei ole kotimaisuutta takaavaa logoa. Samanlaista epätietoisuutta ilmeni Torinon pastan kohdalla. Kaurapasta on myös hyvä esimerkki terveellisyysharhasta: tuote on 30% kauraa eli vehnää kuitenkin suurimmalta osin, sama täysjyväharha koskee leipiä. Siksi emme osta juuri niitä Suomen suosituimpia ruispaloja (täysjyväruista 72%). Käsityiksiäni voi toki oikoa, mutta tällaisia käsityksiä allekirjoittaneella, epätietoisella kuluttajalla on.
Jospa sitten kauppalistan tekoon ja arjen haltuun ottoon, mars!
