Perhe terapiassa

Auto voi olla terapeuttinen paikka.
Ei niinkään liikenteen puolesta vaan perheenjäsenten keskustelyhteyden kannalta. Autossa ollaan yhdessä, mutta jotenkin myös erikseen omissa loosseissaan. Katsotaan samaan suuntaan, mutta ajatukset kiertävät kullakin omaa rataansa.

On tietenkin surullista, että kasvokkain juttelu on suomalaisille vaikeaa, mutta onneksi on auto. Teini-ikäisten kanssa keskustelut syntyvät herkimmin matkalla johonkin. Sitä ikään kuin unohtaa kuka keskustelukumppani on. Fokus on asioissa ja sillä mutsillakin tuntuu olevan joskus ihan hyviä pointteja.

Ratin takana on häkellyttävä kuunnella esimerkiksi tlitystä siitä, miten onnellinen sitä saisikaan olla - kuinka hyvin omat asiat ovat vaikka sitä usein kaikesta valittaakin. On monta asiaa, mistä saa kiittää.

 

Tai saada teinin analyysi omista vanhemmistaan. Minkälaisia he ovat, minkälainen heidän asenne on eri asioihin ja pähkäillä, onko ne omat vanhemmat kuitenkaan ne kamalimmat mitä tietää.

Ja kuulla oman teinin suusta spontaanit, mutta päättäväiset sanat:

"Mä oon kyllä ajatellu, etten mä mun vanhempia mihinkään vaihtais. Joo-o, niin se on."





Kirpputorilla

Katsaus arjen olotiloissamme allekirjoittanee pitkälti yllä olevan artikkelin otsakkeen. Näissä kotikuvissamme ei montaa uutena ostettua esinettä ole.

Tarkemmin katsottuna 2 mattoa, yksi tyyny, radio / cd, tuolien verhoilukankaat ja kello.

Liinavaatekaapilla on tarina. Lapsuuteni siirtolapuutarhamökissä oli vastaava vaatekaappi, josta pidin aina kovasti. Vastusteluistani huolimatta kaappi meni mökin myynnissä mukana. Etsin vastaavaa kaappia vuosikausia, kunnes löysin tämän.

Enkä luovu siitä koskaan. 





Puusohva kerrankin kokonaan istumiskunnossa. Yleensä toimii reppujen, koulukirjojen, postin ja vaatteiden lepopaikkana. 



 

 

Kodin ei tarvitse olla heti valmis. Voin tyytyä väliaikaisratkaisuihin etsiessäni sitä oikeaa. Ilman että koti näyttäisi kirpparilta, tiedä sitten miten siinä on onnistuttu...





Kompromissiruokapöytä parempaa odottaessa.



Viiden euron huippulöytö.



Aamuihminen

Ennakkoluulot vol 2.

Puuro

Olen syönyt aamiaista säännöllisesti vasta reilun vuoden ajan piiitkän tauon jälkeen. Aamupalan syöminen oli tauolla melkein 10 vuotta, join vain kahvin ja töissä sitten ehkä jonkun juggen aamupäivän aikana. Ruokaremontin myötä palautin aamiaisen paikalleen viime syksynä. Syön 98% aamuista puuroa and I love it!

Aamupuuron keittotapani on kokenut muutoksia matkan varrella. Aluksi keitin perinteisen Nallen Kuntokaurapuuron 2,5dl vesimäärään. Jotta aamiainen kantaisi oikeasti lounaaseen asti, olen kasvattanut määrää lähinnä lisäämällä vettä, leseitä ja proteiinia. Pitkään äimistelin ja paheksuin kaikenmaailman fitness-villityksiä lisätä raejuustoa, rahkaa, pähkinöitä tai mitälie protskujauheita Pyhään Kaurapuuroon. Mutta niinpä sitä vaan nykyään lötätään melkein joka aamu raejuustosatsi puuron sekaan. Ja ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tuo lisäys ei heikennä nautintoa vaan pitää oikeasti nälkää pitempään.


Toinen pyhäinhäväistys puuronkeitossa liittyy hiutaleiden lisäämishetken ajoitukseen. Tietenkin veden pitää kiehua ennen hiutaleiden laittoa ja sitten puuroa haudutetaan mahdollisimman pitkään. Muuten puurosta tulee liisteriä, jauhoista tai mitä lie myrkkyä. Arkiaamussa haudutusaikaa tuntui vaan aina olevan liian vähän ja puuron pehmeysaste aina pieni pettymys. Paitsi viikonloppuina, kun puuron keittoon sai kulua aikaa puolikin tuntia. 
Ja noinpa kuulkaa vaan hiutaleet kylmään veteen, hella päälle ja hurraa!!! Puuro valmistuu huomattavasti nopeammin myös hieman karkeammista luomuhiutaleista ja puurosta tulee aivan superpehmeää muttei mitään jauhoa tai liisteriä. Tällä tavalla myös puuron keittoon liittyvää lieveilmiötä eli kattilasta ulospursuamista ei tapahdu.

Pehmeä puuro aamun aikatauluun

4 dl        vettä
reilu 1dl   luomukaurahiutaleita
1-2 rkl     leseitä
            suolaa
reilu rkl   raejuustoa
(loraus hunajaa taittamaan raejuuston happamuutta)


1. Hella täysille.
2. Vesi, hiutaleet ja leseet kattilaan. Hämmennystä lämpiämisen aikana ettei tule pettymyksiä.
3. Kun herkku kiehuu, hella pienelle ja haudutusta välillä seikoittaen max 5 min.
4. Herätä mukulat, petaa sänky ja tsekkaa sää, päätä päivän kulkuneuvo.
5. Suola ja raejuusto (+ halutessasi hunaja) puuron sekaan.
6. Kevyt sokerihuntu pintaan, voisilmä sulamaan ja maito reunoille jäähdyttämään syöntilämpöiseksi.

Joskus välähtää

Broileri on aika takuuvarma arkiruoka. Ei mikään eettinen valinta, mutta tässä kohtaa oikaistaan noin kerran viikossa ja syödään kanaa, niin kuin possukin joulun alla kehottaa.



Arkimättöä lempilautasella.



Ainaisen broilerin fileesuikaleen ja rintaleikkeen tilalla olen alkanut käyttää myös koipireisiä - liha on maukkaampaa ja pihi ihminen minussa tykkää nääs siitä hintalapusta. Koipireisien söymisesesä on ollut vaan pari pikku ongelmaa:

1. se kamala marinadi. Jos ei meinaan pysty tinkimään siitä hintalapun tuomasta säästämisen tunteesta.

2. jälkikasvulla menee ikä ja terveys 
saadakseen syötäväksi edes muutama kelvollinen pala. Hävikkiä syntyy ja "ällöö"-kommentteja kuuluu.

ja kohdasta 2 aiheutuu kohta

3. oma ruoka jäähtyy ja jään ruokapöytään yksin syömään muiden rippeitä, koska aika meni muiden ruokailun mahdollistamiseen.


Miten voi ihmisellä kestää ratkaisun keksiminen näin kauan...

 

1. Huuhdellaan marinadi pinnasta veks ja kuivataan palat. Hierotaan pintaan reippaasti yrttejä ja mausteita (timjami, rosmariini, basilika, mustapippuri tai vaikka Provencalen sekoitusta).

2. Paistetaan etukäteen esim. edellisenä päivänä, perataan kylminä paloiksi.

3. Lämmitetään uunissa esim. uunijuuresten tai lohkoperunoiden kanssa.

Perunoiden ja porkkanoiden maustamiseen mukailin tällä kertaa Olgan kotona -ohjelman reseptiä ja kylkeen basilikalla maustettu kermaviilikastike.

Vieraissa sukissa



Lämmittää.




Kyläilystä tekee erityisen kotoista ja mukavaa se, että villasukat tarjotaan talon puolesta. Luksusta on vielä kauniit villasukat, kuten kuvassa. 

Kotona odottavat omat villikset jotenkin kalpenevat vieraiden sukkien rinnalla. Tilanteeseen toki vaikuttaa se, että ne ovat useimmiten enemmän ja vähemmän rikki.


Taidanpa asettaa itselleni haasteen, jossa on kaksi vaihtoehtoa:

1. paikkaa villasukat
       jos osaat

2. kudo sukat.

Broileripihvit



Arkiruokaa tyttären lautasella.



Tämä kanapullaresepti on alunperin tyttären yläasteen kotitalouskirjasta ja päässyt meidän yhdeksi arkiruokasuosikiksi. Kookosmaito ja mausteet toimivat hienosti mietoon broilerin jauhelihaan. Taikinasta paistuu milloin mitäkin muotoa ja ruoan luonne muuttuu kivasti lisukkeen mukaan. Tarjottu esim. mausteisen bataatti-linssimuhennoksen, uunijuuresten ja kasvisrisoton kanssa sekä pihvinä kanahampurilaisessa.

Kuvien ottopäivänä oli mietitty vaan kanapullien tarpeet. Kaveriksi päätyi meidän taloudessa harvinaiset keitetyt perunat. Pakasteesta löytyneet pakastetut parsankukinnot pelastivat tyttöjen ruokailun. 

Broileripulla, - pihvi ja -mureketaikina

400g   broilerin jauhelihaa

1 dl   kookosmaitoa
½ dl   korppujauhoja tai muuta turvoketta
1      kananmuna

1      sipuli silputtuna
(½     chilin palko)

1 tl   currya
½ tl   jauhettua inkivääriä
       mustapippuria
½ tl   suolaa

1. sekoita kookosmaito, korppujauhot ja kananmuna turpoamaan.

2. kuullota sipulia pannulla, (heitä sekaan silputtu chili), lisää muutama rkl vettä ja hauduttele 5-10min pehmeäksi.

3. Sekoita keskenään korppujauhoseos ja mausteet. Lisää sipuli ja jauheliha ja sekoita massaksi.

4. Paistele pannulla pihvejä tai uunissa pullia (200 astetta n. 30min), miten tykkäät.



Pojan annosversio



Jäsennys





Vuoden 2014 seinäkalenterit olivat ilmestyneet kirjakauppaan. Valitsin jo mielessäni mukavinta, mutta taidan jatkaa perinnettä ja ostaa paniikissa ennen joulua sen kaikista tylsimmän (=rumimman) tai kauniin mutta kalliin. Tai niin kuin viime vuonna mentiin alkuvuosi ilman kalenteria ja vasta maaliskuussa bongasin halvennuksesta itse asiassa aika kivan kalenterin. 

Kalenteri jäsentää ajatuksia ja arjen pyörittämistä. Niin se vain on. Tylsää ja keski-ikäistä, mutta monta

 

  sumplausta

  paniikkiratkaisua

  riitaa ja 

  pettymystä

jää kokematta, kun on hahmoteltuna

                   aikataulut

                   logistiikka
                   tarvittava tavara-arsenaali
                   ruoat

menoihin sopiviksi. 

Kalenterisilmäys antaa myös kuvan hektisemmistä viikoista ja toisaalta väljemmistä ajanjaksoista, jolloin voi miettiä vaikka viikonloppureissuja.

Joku voisi vetää varmasti herneen nenään perhekalentereiden sarakkeiden määristä. Olenkin kehitellyt kaikille oman merkityksensä, vaikka kolmen hengen taloudessa voisi kuvitella kaksi saraketta jäävän tyhjäksi. Kaikki saa omat henkilökohtaiset loossinsa ja niin saavat myös ruoka sekä liikunta. Niistä kai sitä ihmisen elämä sitten koostuu.

Huom! Työlle en ole uhrannut yhtään saraketta, vaikka sekin toki elämään kuuluu. (Sille on ihan kokonaan oma kalenterinsa, huoh.)