Niksimarttailuviikko - tiistai

Pakastin on kyllä arjen pelastuksen top3:ssa. Valmiiden ruokien tai tarjouslihojen pakastaminen annoksina on tietenkin itsestään selvää, mutta tämän lisäksi:

• Erilaisten omena-, hedelmä- ja marjasoseiden pakastaminen jääpalakuutioina, joita nakkaan jäisenä smoothieihin, jugurtin ja rahkan mausteeksi: omenasose, omenaporkkanasose, omenapuolukkasose, mustaherukkasose, banaaniviipaleet, avokadopalat jne. Omenasosetta käytän toisinaan leivonnassa ja marjapuuroissa makeudeksi sokerin sijaan.

Omenasosekuutiot makeuttaa ja saostaa smoothien,
kone kestää hyvin pakastekuutiot.

• Kikhreneiden ja papujen ostaminen kuivapakkauksina tulee edulliseksi, mutta käyttövalmiiksi saaminen on päivän duuni. Liottelen ja keittelen paketillisen kerrallaan viikonloppuna ja pakastan rasioittain. Tars vaan muistaa joskus mitata, paljonko paputölkeissä on tavaraa deseissä, jos joskus vaikka noudattaisi reseptien määriä..

• Hamstraan joskus torilta tai marketista edullista parsaa tai paprikaa. Höyrytän parsan kevyesti ennen pakastusta, käytän kasviswokkeihin / paistoksiin tai sellaisenaan lisäkkeenä. Paprikan suikaloin ja käytän niin ikään wokkeihin.





Parittain on mukavampaa.

• Isojen liha- ja kalatarjousten pakastaminen korvamerkittynä tiettyyn ruokaan joko grammamäärän perusteella tai tietynlaiseksi pilkottuna.

• Mulla on outo "ongelma": marjoja, mehuja ja soseita välipalaksi ahmivat kullanmurut. Montako kertaa olen kiukutellut, kun ei niitä vadelmia enää ollutkaan.. Ovelana olen pakastanut osan marjoista läpinäkymättömiin rasioihin (vanhoja muovisia hillo- tai margariinirasioita) ja kirjoittanut tussilla peitenimiä 'linssejä', 'tilliä' tai 'silakoita' :)

Peitenimi raparperiomenahillolle,
hymiö oli riski, mutta selvisi koskemattomana.

Niksimarttailuviikko - maanantai

SAATESANAT NIKSIMARTTAILU-VIIKOLLE:

Nyt seuraa hupsuttelua oikein olan takaa eli mielenlujuudeltaan heikommat lukijat skipatkoon tulevan viikon päivitykset :) Päässä pyörii toisinaan postausideoiksi sellaisia pikkujuttuja, joita itse hehkuttelee arjen askareissaan. Ei niistä oikein postauksiksi olisi, mutta viikon ryppäänä menköön.

Martta minussa pitää asioista, jotka helpottaa arkea tai ovat ekologisia pikkutekoja. Tällaisia vinkkejähän bongailee jos jostakin, mutta ne voivat olla kovin irti realismista tai ei sovi omaan elämään. Tällä viikolla höpisen omiin tarpeisiini ja tottumuksiini sopivista arjen pikku kikoista. Kertokoon se kirjoittajan mielenlaadusta mitä tahansa, mutta monen vinkin hokaamisen hetkellä olen kokenut iloa ja pientä voimaantumista. Koitan välttää sormi pystyssä valistamista, mutta kun on jostain niin vakuuttunut, antanette pienen besservisserin häivähdyksen anteeksi. (oikeastihan asiat voi kai tehdä monella tavalla..)


SIPULI MUREKE- JA PULLATAIKINOISSA

Ohjeesta riippuen sipuli käsketään joko laittamaan taikinoihin raakana silppuna tai pannulla kuullotettuna. Toinen jälkeläiseni oli pienenä varsinainen sipulitutka, joilta ajoilta tämä tapa on jäänyt. Riippumatta ohjeesta ja taikinasta (liha-, kasvis-, kikherne-, lindström-, punajuuri ym. taikinat)käsittelen sipulin aina seuraavasti:

1. Silppuan sipuli mahdollisimman pieneksi.

2. Kuullotan sipulia öljytilkassa pannulla.

3. Lisään sipulin sekaan rennon lorauksen vettä ja annan sipulin pehmitä vedessä noin 5min valmistellessani taikinaa, vettä voi lisätä tarvittaessa.

Erityisen helposti onnistuu vapaasti maustetuissa (lihapulla)taikinoissa maustaminen, mikäli lisää sipulin sekaan muhimaan ½ - 1 kasvis- tai lihaliemikuutiota. Ja eikun taikinaan.

Puuroa joka lähtöön



Ihana aamuhetkeni!
Suosikkikattila, -lautanen ja -aamupala.



Monena iltana nukkumaan mennessä hekumoin seuraavaa aamua, että saan keittää taas sammiollisen kaurapuuroa. Se on vaan kertakaikkiaan niin hyvää, terveellistäkin - sanotaan. Kaurapuuron höystäminen on muuttunut hieman aikaisemmasta: raejuuston jätän nykynään usein muihin tarpeisiin ja tavismaidon on korvannut kauramaito. Suosittelen lämpimästi koittamaan kauramaitoa puuron jäähdyttäjäksi: täyttävä, ihanan pehmeä ja miedosti makea elämys.

En tottele perinteisiä kaurapuuro-ohjeita, vaan keitän mittasuhteella 4dl vettä / 1dl kaurahiutaleita + pari rkl leseitä, hiutaleet kylmään veteen. Näin puuron täyttävyys paranee lisäämättä kuitenkaan hiutaleita ja jäähtyessään puuron koostumus on sopivan pehmeä muttei velli, saatika tönkköpuuro.



Jälkipolvi ei saa puuroherkkua joka aamu, jotta eivät kyllästy. Äitikulta haluaa joskus laittaa muruille vähän ekstraa ja silloin päälle sujautetaan pakastemarjoja, mukaan sotketaan banaanimössöä ja ripaus kanelia tai keittämisvaiheessa mantelijauhoa 1-2 rkl / ruokailija. Mantelijauholla maustettua puuroa keksivät kutsua pullapuuroksi, kertonee jotain mausta. Mantelimaito ei saanut minkäänlaista vastaanottoa puolesta tai vastaan eli en edelleenkään saa perusteluja keittää kaurapuuroani maitoon. 




Marjapuuroa ja avokado-leipää välipalana.



Puuro on myös loistava nuorison väli- tai iltapala. Jääkaapissa on joka viikko iltapäiviksi joku välipalapuuro, joka häviää kaapista parissa päivässä. Useimmiten puuro on rukiista tai ohrasta, joskus täysmannasta. Uuniohrapuuro saa kanelisokerihunnun. Ruisjauhoista veteen haudutettu puuro maistuu ihan el naturel myös kylmänä, joskus muistan heittää sekaan taateleita. Usein toki keitän ruispuuron marjapuuroksi puolukoilla tai mustaherukoilla. Sokerin sijaan makeutan happamat marjapuurot mieluiten omenasoseella tai taateleilla. Puolukka-taateli-ruispuuro on erityisen hyvää ja puolukka-mansikka-kokeilu mannapuurossa lupasi niinikään hyvää, jatkokehittelyjä vielä luvassa sen suhteen. 

Puuroprosessini jatkunee myös tattaripuurolla ja mahdollisesti hirssipuurolla. Ensimmäinen tattaripuurokokeiluni ei ollut menestys, mutta houkuttaa antaa trendikkäälle tattarille vielä villi kortti.

Elämä on laiffii

Elämä heittelee. Ei ehdi kyllästyyn. Ja muita latteuksia. Seitsemään päivään on mahtunut kaikenlaista - elämää.

• Auringon paljastama pölykerros ja kodin kevätstailaus (lue siivous)
• Yksi väärä euroviisuvalinta
• Naistenpäiväkukaksi kaktus

• Yhdet hyvät yöunet
• Vaatteiden parsimista
• Yksi fillarivarkaus (omaa tyhmyyttä)
• Kevätmieltä urbaanilla sunnuntaikävelyllä

• 200 km päähän karannut Teini
• Valehtelemisesta karauttamista x ziljoona, viittaan edelliseen
• Uusi tukka ja kehuja ystäviltä
• Piknik-risteily ja ysärihittejä tanssilattialla

• Liikaa töitä ja liian vähän ilta-aikaa kotona
• Parkkihallissa syöty lounaan korvike, viittaan edelliseen
• Tarmpoliinilla pomppivia lapsia farkuissaan ja huppareissaan ym. kevätmieltä
• 10 cm lunta ja takatalvi

Kevättä kohti, ilon kautta ja lomaa odotellessa!

Tom Keitto x 4

Tomaattikeitto on kerta kaikkiaan mukava ruoka.

Arkinen, mutta maukas.
Edullinen, mutta ravitseva.
Täyttävä, mutta terveellinen.

Esittelen tässä neljä tomaattikeittoani, jotka kaikki ovat maultaan erinomaisia, mutta eroja on ravintosisällöissä ja myös pienissä määrin maussa. Tomaattikeittoresepti siis joka lähtöön, silvuplee.

 

Peruskeitto kahdella variaatiolla

Vasemmalla on yli 10 vuoden ajan palvellut reseptirunko eli perinteinen, vehnällä suurustettu ja tuorejuustolla pyöristetty keitto. Ei kannata pakastaa, muuttuu rakeiseksi.

Oikealla on variaatio vähempikaloriseen(?), mutta täyttävään, vehnättömään, mausteiseen linssitomaattikeittoon, joka toimii hyvin pakastimenkin kautta.

1       sipuli

4-5     valkosipulinkynttä

        öljyä

4       viipaletta (vehnä)leipää   2,5 dl punaisia linssejä  

1 tlk   tomaattimurskaa

8-10 dl vettä
1       kasvisliemikuutio

2 tl    paprikajauhetta

½ tl    mustapippuria

½ tl    suolaa

2 tl    (ruoko)sokeria

100 g   tuorejuustoa               Ei tuorejuustoa 

2 tl    meiramia tai basilikaa

VEHNÄ-TUOREJUUSTOVERSIO

1. Palottele leipä. Hienonna sipulit, kuullota ja hauduta ölyssä kattilassa.

2. Lisää muut aineet paitsi tuorejuusto ja yrtti. Keitä miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia. Sekottele pohjasta välillä.

3. Soseuta halutessasi, lisää tuorejuusto ja yrtti.

TOMAATTI-LINSSIKEITTO

Valmistus edellisen ohjeen kaltaisesti näine lisäyksineen:
- muista huuhdella linssit ennen keittoon lisäämistä

- keittoajaksi riittää 20min

- soseuta halutessasi, rakenne tällöin jauhoisempi.

Voit maustaa keiton hieman reilulla kädellä eli laittaa 5 valkosipulin kynttä, mustapippuria himpan enemmän ja vaikka ripaus chilijauhetta.

 

Gonzon tomaattinen sipulisoppa

on keitoista suuritöisin ja aikaavievin, mutta erittäin maukas vaikka viikonlopun ruoaksi tai vieraille tarjottavaksi. Tässä keitossa sattumia ei soseuteta eli mikäli ruokailijoissa on nirppanokkia, he huomaavat taatusti sipulit ym. sangen epäilyttävät yksityiskohdat. Näistä tomaattiketoista tämä on kuitenin kaikista maukkain, sanoisin.

1 pkt   pekonia
4-5     isoa sipulia

1 rkl   öljyä

1 rkl   voita

2 tl    haluamaasi sokeria
1 tl    (savu)paprikajauhetta
8 dl    vettä
1 kpl   kana- tai kasvisliemikuutio
½ tl    mustapippuria

1 tlk   (luomu)tomaattimurskaa

        (krutonkeja, tuoretta basilikaa, parmesaania pinnalle)

1. Suikaloi pekoni, viipaloi sipuli.

2. Kuumenna pekonia keskilämmöllä, ota osa sivuun josa haluat jättää pinnalle koristeeksi.

3. Lisää lämpöä, lisää öljy ja voi ja sipulit. Kuullota 5min. Lisää sokeri ja jatka hauduttamista keskilämmöllä n. 20 min.

4. Kaada sekaan paprikajauhe, vesi, tomaattimurska ja muut mausteet. Kiehauta ja hauduta miedolla lämmöllä 30-40 min. Sekoita välillä. Tarkista maku ja tarjoile halutessasi krutonkien, parmesaanin ja / tai pekonisilpun kanssa.

Tomaattinen saattohoitosoppa

Tämä soppa saa sakeutensa kaapista löytyvistä juuresten jämistä. Makua ja luonnetta antaa savupaprika. Lasten arkisuosikki.

Resepti.

Sipulimurhe

Voi itku! Nyt on meikäläisen sipulit silputtu. Käteni on pistänyt taas stopin, totaalisen sellaisen. Tiedän alkaa rauhoittamaan tahtia siinä vaiheessa kun kaupan kassalla maitopurkin nostaminen tai kotosalla kattilan ottaminen kaapista vihlasee makoisasti kyynärvarteen ja ranteeseen. Myrkkyä kädelle on vähänkin voimaa tai puristamista vaativat toimet ja tämä siis ulottuu ikävästi myös intohimooni eli ruoanlaittoon.

Konkreettisin ja akuutein ongelma on sipulin pilkkominen. Kuka silppuaa jatkossa lähes sipulin per päivä, joskus pari - kolme? Olen toki hyödyntänyt taloudessa majailevia apukäsiä pilkkomishommiin, mutta sipulin silppuamiseen suhtaudun niin pieteetillä, etten ole hennonnut sitä muiden tehtäväksi. Mutta nyt on pakko. Kun perheen iltarytmin saneli Pikku Kakkonen ja ruoanlaittoon kuluva aika oli minimoitava sekuntimeiningillä, tuli käytettyä pakastesipulia. Nyt halusin keksiä jotain muuta.

Oppia ikä kaikki: teini oppi silppuamaan sipulin ja mikä tärkeintä: oppi silppuamaan sen oikein! Olen meinaan aikamoinen besservisser ja perfektionisti, mitä sipulin  käsittelyyn tulee. Onnea on oma lapsityövoima, jonka voi naamioida kasvattamiseksi.

Vaatettamisen aha-elämys

Luin Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan lähestulkoon kannesta kanteen. Aikaisemmin jo hehkutin kirjaa, mutta loppua kohti ehkä kirjan anti jatkoi enemmän tietopohjalla ja ideologian maalaamisella arjen konkreettisten ohjeiden sijaan. Suosittelen kuitenkin kirjan lukemista oikeastaan ihan kenelle vaan, ja surkuhupaisasti ehkä juuri niille jotka eivät ajattele tarvitsevansa aihepiirin kirjan tietoja. Eli vaatteisiin intohimoisesti suhtautuvien ja toisaalta välinpitämättömien / ajattelemattomien ihmisten voisi olla hyödyllistä kirja lukea.

Itselleni tärkein ja antoisin käytännön ohje oli konkretisoida vaatetarpeet käyttötarkoitusten mukaan. Eihän ajatuksessa toki mitään uutta ole, että töissä käyntiin ja ulkoiluun on eri vaatteet. Itselleni oivaltavaa oli kirjata vaatetarpeet perusteellisesti ja todella minun arjesta käsin - ei yleisesti määriteltyjen tarpeiden mukaan tyyliin naisen vaatekaapista tulee löytyä valkoinen t-paita, kauluspaita ja trenssi. Eikä muuten tarvi. Kirjan tekijä havainnoillisti omien viiden kategoriansa avulla juuri sitä, että oma arki ja mieltymykset, jota tyyliksikin kai kutsutaan, määrittelee vaatetarpeet.

Tein työtä käskettyä. Mietin tavallisia päiviäni: minkälaisia tilanteita, ympäristöjä ja toimintoja arkeni tyypillisesti sisältää? Sisältyykö elämääni säännöllisesti mutta hieman harvemmin tilanteita, joiden pukeutumisvaatimukset poikkeavat arjesta, minkälaisia? Kirjoitin asioita ylös ja mietin antaumuksella. Pähkäilyn tuloksena syntyi minun ihka omat 5 pääotsikkoa:

• Perusarki: työarki autoillen, kesäaikaan pyörällä, kauppa- ja harrastukset, asiointi, perus viikonloput kotosalla
• Liikkuva arki: työmatkapyöräily kylmään aikaan ja siihen yhdistetty työpäivä, nippanappa kehtaa esiintyä työkavereiden edessä palavereissa ilman erillistä työvaatetta, ulkoilu ja urheiluharrastukset
• Työvaate: pyöräilypäivien erillinen työvaate vastaanottotyössä
• Pieni panostus / siisti arki / pieni juhla: koulutukset, 'edustamiset', kyläilyt, kahvilat, pienet reissut, (kesä)tapahtumat, lasten synttärit, koulujen juhlat..
• Juhlat: Pikkujoulu- ja joulujuhlat, kesä- ja sukukekkerit, rippi ym isot juhlat



Tavallisen ihmisen kaupunkilook.



Jutun pointti on se, että nämä kategoriat on kullakin aivan omanlaisiaan riippuen työstä, liikkumisesta, tavoista, tarpeista ja mieltymyksistä. Sosiaalisesti aktiivisen kaupunkilaissinkun tarpeet ovat herkästi eri kuin perheellisen maatiaisen. Ymmärsin, että arkeni painottuessa pitkälti määrittelemääni kahteen ensimmäiseen kategoriaan, vaatevaraston tulee myös painottua näihin. Itse saan määritellä, mikä on minulle arkivaate tai nippanappa työkavereiden edessä kelvollinen vaate :)

Projektia pidemmälle miettiessä eli perattuja vaatteita läpikäydessä, kuvatessa asuja ja yrpätessä sopimaan näihin määrittelemiini lokeroihin, sainkin huomata (suuria) puutteita kategoriassa 'pieni panostus / siisti arki / pieni juhla'. En saanut hyvällä tahdollakaan kasaan yhtäkään kokonaista asukokonaisuutta, jolla voisin tältä seisomalta lähteä liikenteeseen. Hyviä tynkiä luojan kiitos löytyi, joista saanen pienillä hankinnoilla säädyllistä puettavaa ja tästähän projekti jatkuu järkevien hankintojen tekemisellä. Stay tuned!



Tässäkö ne äidin ja tyttären uudet kesäjuhlamekot ovatkin :)