Enpä muista, milloin olisin jalostanut 8 litraa pihan omenoita ilman yhtään madonsyömää. Reikiä nolla, kyllä on kiva olla. Meinaan omenoiden säilöjä tänä vuonna.
Tämä omenasose -postaus saa nyt luvan toimia lähtölaukauksena blogilleni. Syksyyn kuuluu itse oikeutetusti kaiken maailman säilöminen, ei ihan ilmaisun varsinaisessa merkityksessä vaikka joskus siltä tuntuukin. Omenoiden käyttö- ja säilömistapani tuntuvat vaihtelevan vuosittain. Joskus syödään vaan suorilta piirakoissa, paistoksissa ja raakana. Viime vuonna hillosin sitruunan ja sokerin kanssa toista kymmentä jättipurkkia. Pakastan omenalohkoja aina pakkaseen talven piirakoita ja paistoksia varten.
Tänä vuonna kokeilin omenoiden kuivatusta tyylikkäästi pyykinkuivaustelineellä. Hyvinpä ovat lasipurkista huvenneet ”jotain hyvää” –kohtauksiin, vaikka niiden loppusijoituspaikaksi olikin tarkoitettu self made omena-kaneli-mysli. Kokeilin soseen keittämistä ilman sokeria, makeutta kaipaava lisätköön sitä syöntihetkellä haluamallaan tavalla. Yhteen sosesatsiin mausteeksi sitruunaa ja kanelia, toiseen pari porkkanaa, kolmanteen puolukkaa. Pakastin soseita myös kuutioina, joita on tarkoitus käyttää puurojen herkkusilmiksi ja rahkojen mausteeksi. Vihreää omena-raparperi hilloa on jo tallessa.
Omenan ehkä tärkein käyttökohde on kuitenkin kai ne perinteiset eli kauraomenapaistos ja omenapiirakka. Tunnelmaan kuuluvat kotiin leviävä herkullinen tuoksu, piinaava maistamishetken odotus, suussa viipyvä ihanan tuttu maku, vaniljakastikkeen tai jäätelön makeus sekä kanssaihmisten tyytyväisyyttä huokuvat eleet ja ilmeet.
Tämä omenaturina toimikoon jollain tapaa myös blogini sisällön tiivistäjänä. Luvassa lienee paljon arkisia asioita ja pohdintaa arjen valinnoista liittyen ruokaan, liikkumiseen, elämäntapoihin, kuluttamiseen ja kauniisiin asioihin. Niin kuin omenoiden säilömisessä: ilmasta tai vähintäänkin edullista, ekologisesti (edes jotenkin) perusteltua, terveellistä, toiminnallista ja hyvää mieltä lisäävää.
Blogin nimi Ruodussa ja rempallaan kokoaa ajatusmaailmaani. Asioita täytyy mielestäni ajatella, pysähtyä miettimään tekemiään valintoja. Toisaalta joku roti kaikessa eli annan itselleni luvan myös hetkiksi höllätä tuosta kaikesta mainitsemastani. Fillari kohtaa yksityisautoilu, Rainbow-tuote Reilun kaupan vastaavan ja kalapuikko oman maan salaatin.
Tervetuloa matkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti