Viikonloppujen luksusta

On alkanut muodostua ihan tavaksi panostaa viikonlopun aamiaisiin. 
a) hyvästä ruoasta ja pienestä panostuksesta tulee niin hyvä mieli, kaikille
b) on vaihtelua arjen kaurapuuroon 
c) jälkipolvi malttaa nousta ajoissa ja syödä yhdessä, kun aamiaiseen on panostettu 
d) kunnon aamupalan jälkeen jää enemmän puhtia viikonlopun rientoihin eikä ole paniikkia tulla pian taas tekemään ruokaa
e) jälkipolvi tajuaa siivota mukinoitta pöydän, kun joku on kaiken herkun heitäkin varten valmistellut. 

Uunimunakas, tuoreet sämpylät, leivänpäällistä, mysliä, jugurttia, vadelmia ja teetä. Edellisaamuna syötiin kauralesepuuroa, marjakiisseliä, ruisleipää, keitettyjä munia ja tuoremehua.

Tuhdimpaa aamiaista helpottaa pieni edellisillan suunnittelu. Asian ennakoiminen kaupassakaan ei ole must, sillä pakkasen, jauhokaapin ja jääkaapin perusaineksista saa helposti pientä ekstraa ja vaihtelua aamupalapöytään vain mielikuvituksen käytöllä. Suunnittelun lisäksi esivalmistelen useimmiten osan aamiaisesta illalla - esim. laitan sämplyä/leipätaikinan kohoamaan yöksi, teen 
- vispipuuron 
- marjakiisselin  tai
- munavoin valmiiksi, 
otan marjoja sulamaan, kolistelen astiat valmiiksi jne. 

Teen keittämisen ja leipätarpeiden esillelaiton lisäksi teen jotain näistä:
- paistan sämpylät / pataleivän
- leipasen teeleipiä
- paistan pannukakun
- paistan pakaste-karjalanpiirakoita
- teen uunimunakkaan
- keitän munia
- paistan pekonia
- keitän manna-kauralesepuuron (fifti-fifti mannasuurimoita ja kauralesettä) tai riisipuuron
- pyöräytän smoothien.

Pöydälle kärrätään myös vaihtelevasti tuoremehua (lasikannussa tietenkin), teetä, leivänpäällistä ja kauden vihannesta, hedelmiä, marjoja, jugurttia, mysliä. Lopuksi sytytetään kynttilä ja laitetaan kajareista jotain akustista (esim. spotifyn acoustic morning tai Radio Aallon akustinen su-aamuisin klo 9-12).

Omanlaisiaan ihania aamuja kaikille!

Suutarin lapsen kengät ja pastalaatikko

Mitäs minä sanoin.

Tuo mieltäylentävä lause. Mutta ei kuulkaa tunnu niin makealta sanoa sitä itselle kuin toisille!  

Tätä elämän ylä- ja alamäkeä tarpoessa ei aina jää energiaa arjen asioiden ennakointiin. Minullakaan, jonka lempiharrastus on suunnittelu ja ruoanlaitto. Olen monet kerrat vannonut ruokatalouden suunnitelmallisuuden nimeen (ruokaviikkosuunnitelma, iso kauppareissu, aikataulutus, ennakointi ja esivalmistelu), mutta täytyipä taas kokea se toinen malli palatakseen vanhaan. Se mielestäni typerämpi tapa on hermoja raastava ja kallis (töiden jälkeen kauppaan ilman suunnitelmaa, tartun johonkin löyhään ex tempore suunnitelmaan, teen ruoan vain sille päivälle ja sama järjettömyys taas seuraavana päivänä). Tätä viikkoa edeltävänä viikonloppuna olin onneksi viisaampi, koska viime viikko oli edellisen kuvauksen kaltainen. Olen varautunut viikon rientoihin muutamalla valmiilla ruoalla, suunnitelmalla sekä valmiina odottavilla raaka-aineilla.

Arkiruokateemaan liittyen luottoreseptini pastalaatikosta, hätäsen kokin lasagnette. Takuuvarma jälkipolven omatoimilounas tai työeväs. 


Pastalaatikko jauhelihasta tai tonnikalasta

200-300g    pastaa (täysjyvä, kaura, ruis tms.)
400g         jauhelihaa
             TAI
2 prk        tonnikalaa
1 prk        tomaattimurskaa
1 prk        tuokakermaa
             suolaa, pippuria, basilikaa, oreganoa  

1. Keitä pasta melkein kypsäksi suolatussa vedessä. Jos teet jauhelihaversion, ruskista jauheliha.

3. Sekoita keskenään tomaattimurska, ruokakerma ja mausteet. Yrttejä saa olla aika reippaasti.

3. Sekoita pastat, jauheliha / tonnikala ja tomaattikerma keskenään, päälle juustoraastetta jos sattuu löytymään. Paista voidellussa uunivuoassa 200 asteessa reilu puoli tuntia. Mikäli vuoan päällä ei ole juustoa, voit käännellä vuoan pintaa paiston aikana ja / tai laittaa kannen / folion päälle loppuajaksi, ettei pastat aivan kärvenny.

  

Kausisalaatti

Saanen esitellä talven suosikkisalaatin ruoan kylkeen: pikainen kaalisalaatti. Tästä ei  kausi-, pika- ja suomiruoka parane. Kotimaista kaalia saa tällä hetkellä puoli-ilmaiseksi ja talvella jätän  lehtisalaatit ilmastosyistä muutoinkin vain juhlahetkiin. Tämä kaalisalaatti kannattaa valmistaa ennen ruoanlaittoa tai valmiin ruoan lämmitystä ja jättää maustumaan hetkeksi. Omalla tyylilläni valmistettaessa tiskiä ei tule kuin leikkuulaudan verran, annostelen salaatin siitä suoraan lautasille.

Pikainen coleslaw

kaalia
(porkkanaa, kurkkua, paprikaa, omenaa)
öljyä
valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria myllystä


1. Suikaloi juustohöylällä tai veitsellä kaalia tarvittava määrä ohuiksi suikaleiksi. Raasta halutessasi muuta vihannesta lisäksi.

2. Lisää leikkuulaudalle kaalille öljyä, viinietikkaa, suolaa ja pippuria - lisäile viinietikkaa pienin lorauksi, maista ja lisää tarvittaessa makusi mukaan.

3. Möyhennä mausteet kaaliin käsin Jamie Oliver -tyyliin ja jätä salaatti muhimaan lämpimän ruoan valmistamisen ajaksi.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin

Perhettäni kohdanneen katastrofaalisen syksyn aikana kulisseissa on tapahtunut vaivihkaa mukaviakin asioita. Kuten uudenvuoden pähkäilyssä totesin, muutamat ihmissuhteet ovat syventyneet vuoden aikana. Ainahan sitä on kuullut, että vaikeudet voi tiivistää ihmisiä yhteen, mutta näin on todellisuudessakin nyt käynyt. Tilanteeseen sopii myös latteus parempi myöhään kuin ei milloinkaan.


Olen asunut lasten isästä kahden tunnnin ajomatkan päässä jo 12 vuotta, mutta lapset ovat säännöllisesti käyneet isällään nuo kaikki vuodet. Lapset on vaihdettu ensin sylistä, sitten kädestä toiseen juna- tai bussipysäkillä, viimeisinä vuosina vain laitettu bussiin ja tekstattu vastaanottajalle "Bussissa, kaikki ok". Meidän vanhempien yhteydenpito on rajoittunut puhelimessa puhumiseen; plärätty kalentereista viikonloppuja, sovittu kalliimmista hankinnoista ja harrastuksista sekä informoitu sarastamisista tai muista poikkeuksista. Aikoinaan erilleen päädyttyämme päätimme, että koska olemme tehneet jo lapsille ison vääryyden erotessamme, ei meillä ole varaa enää aiheuttaa traumoja vihanpidolla tai riitelyllä. Asiat on hoitunut sinällään hyvin ja asiallisesti koko ajan, mutta on voinut mennä vuosiakin (!), että emme ole nähneet vaan lapset ovat kulkeneet kotien väliä.

Tyttären (3v) perhepiirroksen rekonstruktio, arvaa kuka on isä..

 
Muutos alkoi hiljalleen siitä, että molempien osoitteiden puolivanhemmat poistuivat kuvioista. Syksyllä teineillä oli hinku laivalle kavereidensa kanssa, mutta homma tyssäsi siihen, että kaikki eivät olisi mahtuneet samaan hyttiin. Lapset ehdotti sitten, että iskä lähtisi nuortenmiesten hyttivalvojaksi. Ajatus tuntui oudolta, mutta hetken mietittyämme kyllästyimme kuuntelemaan vinkumista ja suostuimme. Ennakoin, että vietän reissun hytissä kirjan ja suklaan seurassa. Toisin kävi ja me porukat päivystettiin milloin missäkin käytävällä tai ravintolassa, kun nuoriso tekstaili tekemisistään tai kävivät näytillä. Siinä tuli sitten juteltua ja tutustuttua toiseen vähän kuin uudelleen. Ette te tästä rakkaustarinaa kuitenkaan saa vaan enemmänkin eheytymistarinan.

Toisen teinin sairastuminen pian tuon reissun jälkeen on vienyt yhteydenpidon uusiin ulottuvuuksiin. Akuutissa vaiheessa raportointi oli päivittäistä puhumista ja jatkuvaa viestittelyä: mites päivä on menny? mitään uutta? kuis se ja se asia? jne. Iskän viikonloppujen korvaajaksi iskä alkoi suhaamaan paikkakuntien väliä. Teiniä katsomaan sairaalaan, viettämään päivälomia ja moikkaamaan toistakin mukulaansa. Jouluaatto vietettiin yhdessä. Yhteydenpito on jatkunut tiiviinä lasten vaihdosten ja myös yhdessä vietetyn ajan muodossa; käyty kahviloissa ja kylillä, koristeltu pipareita, katseltu youtubepätkiä, istuttu koriskatsomossa ym. 

Konkreettisen yhteydenpidon tiiviyden ja luonteen muuttumisen lisäksi muutoksella on ollut vaikutuksia omaan käsitykseen perheestä ja vanhemmuudesta. Olen ollut lasten ainoa lähivanhempi erittäin pitkään, huolimatta välissä olleesta, jo kariutuneesta toisesta liitosta. Olen tottunut hoitamaan lasten asiat yksin: hankkimaan vaatteet ja tarvikkeet ja laittamaan ruoan, huolehtimaan viemiset ja aikataulut, käymään vanhempainvarteissa, juhlissa ja esityksissä, olemaan perillä lasten asioista ja tehdä yhteistyötä päiväkodin ja koulun kanssa, selvittämään riidat ja tuhmuudet, kannustamaan ja olemaan läsnä. On ollut hämmentävää sekä huojentavaa alkaa jakamaan osaa tuosta vastuusta selkeämmin ja määrällisesti enemmän jonkun kanssa. Joku on istunut kanssani isoissa teiniä koskevissa palavereissa, ei ole tarvinnut jokaista asiaa itse selvittää, hoitaa ja puhelua soittaa, en ole ollut ainoa joka murehtii, nukkuu huonosti öitään ja huolehtii joka sekunti, joku muukin on kannustanut, ohjannut ja keksinyt tekemistä tylsinä hetkinä. 

Eilen teini puki tämän positiivisen muutoksen sanoiksi: Meillä on ihan paras perhe. Muistan usein kipuilleeni tuon lauseen kanssa mm. tv-ohjemien parissa tai isän- ja äitienpäivinä pienenä tyhjyyden tunteena. Mutta nyt pystyin allekirjoittamaan tunteen täysin: emme ole edelleenkään ns. ehjä perhe tai pariskunta isän kanssa, mutta välimatkoista huolimatta meidät neljä sitoo yhteen yhteinen ideologia, tunnesiteet ja välittäminen, lapset. Tämä tarina toimikoon kannustimena kaikille löytämään oma tiensä ja onnensa elämässä asiassa kuin asiassa - sekä olemaan iloinen siitä mitä on, ei muerhtia sitä mitä puuttuu.
 

Pienet valinnat, vaakakuppi ja kotimaisuuden harha

Heräsin ihan ajattelemaan eräänä päivänä tavanomaisella, aivottomalla kauppareissulla. Aivottomalla viittaan siihen kierrokseen, jolla ostetaan ilman sen kummempaa kauppalistaa tai ruokaplääniä oman talouden perustuotteita. Median propaganda kotimaisten tuotteiden suosimisesta on tainnut purra, sillä ostostottumukseni ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana selvästi sinivalkoiseen suuntaan. Halvimman hinnan sijaan päivittäiset valinnat perustuvat enevissä määrin kotimaisuuden lisäksi kokonaisharkintaan eli vaakakuppiin. Keskinäistä tasapainoa hakevat omassa päässäni eniten terveellisyys (ravintoarvot ja mahdollisimman lyhyt tuoteseloste), kotimaisuus / tuotantomaa, tuotantotapa ja laatu (luomu tms.), firma ja tietenkin myös hinta. Erityisesti olen panostanut pohdintaan tuotteiden kohdalla, joita ostetaan toistuvasti. Ne ovat niitä pieniä, isoja valintoja, joilla voin päättää omien rahojeni vaikutuksista ja hyötyjistä.

Kuvassa kyseisen kauppareissun sato. Suurin osa tuotteista on kokonaan tai ainakin suurelta osin kotimaista. Banaanien ja appelsiinien kohdalla ei tarvinne varmaan selittää, mutta rahkassa kyllä hinta pistää aina ostamaan kyseisen tuotteen verrattuna kotimaiseen. Jugurtissa olen siirtynyt ulkomaisesta kotimaiseen, mutta rahkan suurehkon kulutuksen vuoksi olen (vielä) pidättäytynyt saksalaisessa. Pienestä, mutta suuresta valinnasta kauramaito toimii hyvänä esimerkkinä: Oatlyn kauramaitopurkki on huomattavasti kauniimpi ja houkuttelevampi (!) sekä järkevämmän kokoinen (1l vs Nordicin 0,75l), Oatlyä saa myös luomuna ja on litrahinnaltaan edullisempi. Kotimaisuus kuitenkin voittaa tässä vakiohankinnassa ja toteuttanen kamppanjaa "10€ enemmän kotimaisiin tuotteisiin kuukaudessa" jo tämän valinnan avulla. 

Kotimaisuuden määrittely ei aina vaan ole ihan yksinkertaista. Tällä viikolla uutisoitiin raflaavasti että Vaasan ruispalat ei jatkossa olekaan niin kotimaista kuin luulemme, liittyi muistaakseni yrityskauppoihin ja omistuspohjaan. Tästä kiinnostuneena aloin tutkimaan Vaasan nettisivuja ja kotoa löytyvää leipäpussia. Tulin lopputulokseen, että kyseisen tuotteiden kotimaisuusaste ei ehkä olekaan takuuvarmasti kotimainen, sillä "vaikka suosimmekin kotimaista ruista, sen omavaraisuusaste ei riitä kattamaan koko tarvetta" (ote Vaasan nettisivuilta). Tuotteet tehdään kyllä Suomessa, mutta raaka-aineet ei välttämättä ole kotimaista. Ja tosiaan, pussissa ei ole kotimaisuutta takaavaa logoa. Samanlaista epätietoisuutta ilmeni Torinon pastan kohdalla. Kaurapasta on myös hyvä esimerkki terveellisyysharhasta: tuote on 30% kauraa eli vehnää kuitenkin suurimmalta osin, sama täysjyväharha koskee leipiä. Siksi emme osta juuri niitä Suomen suosituimpia ruispaloja (täysjyväruista 72%). Käsityiksiäni voi toki oikoa, mutta tällaisia käsityksiä allekirjoittaneella, epätietoisella kuluttajalla on. 


Jospa sitten kauppalistan tekoon ja arjen haltuun ottoon, mars!

2014

On aika summata kulunutta vuotta. Loppuvuoden kuran vuoksi yhteenvedosta uhkaa tulla synkkä ja luotaantyöntävä. Viime vuonna summasin vuoden omilla kategorioilla, mutta nyt nappasin JOnnalta kysymyssarjan, joka antaa kivaa suuntaa ajatuksille ja ehkä pystyn löytämään jotain valoakin.

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Kävin itsekseni pitkähköillä fillarireissuilla mm. Salossa ja Paraisilla. Sain näistä kipinän fillarimatkailuun ja tajusin, että nähtävyyksien kiertely ei ole niinkään mun juttu, vaan olen enemmän tekijä.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En luvannut mitään, joka olisi pitänyt pitää. Pieniä vuoden aikana tehtyjä lupauksia on ollut myös vaikea pitää..

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana? 
Henkilökohtaiseen elämääni ei ole tullut uusia ihmisiä, mutta muutamat ihmissuhteet ovat syventyneet. Elämääni on astunut monia uusia viranomaistahoja, joita ihmisiksikin siis voinee kutsua..

4. Menetitkö ketään läheistäsi? 
En.
5. Missä maissa vierailit? 
Pysyttelin kotimaassa.

 
6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut? 
Taidon ympätä säännöllisen liikunnan osaksi arkea, yritystä on ollut, mutta toteutus ontuu ja pahasti.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta? 
4.11, teini joutui sairaalahoitoon.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Nyt on tosi vaikea kysymys.. Suurin saavutukseni on varmaan se, että olen rakastanut ja välittänyt lähimmäisistä heidän vaikeilla hetkillä.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Petyin itseeni liikunnan vähäisyyden vuoksi, kroppa valittaa ja aineenvaihdunta on pakkasella. 

10. Sairastitko tai loukkaannuitko? 
En itse, mutta molempia on tapahtunut teineille, joten kyllä se melkein omalta tuntuu.

11. Mikä oli paras ostoksesi? 
Vaikka vuotta on leimannut enemmänkin ostamisen vähäisyys ja tavaraähky, paras ja järkevin ostos taisi olla kyllä vedenkeitin! Siirtyminen kahvinjuojasta teenlitkijäksi sai minut hankkimaan vedenkeittimen ja on kyllä arjessa korvaamaton!

12. Kenen käytös pöyristytti eniten? 
Nuorten käytös pöyristyttää aina tasaisin väliajoin, sekä omien että muiden. Kielenkäyttö, ajattelemattomuus ja loukkaaminen.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?    
Eikös ne mene asumiseen, liikkumiseen ja ravintoon? Jos ajatellaan näiden jälkeistä rahaa, pojan harrastukseen sekä kesän Helsingin reissuun taisi palaa isoimmat summat.

 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Innostuin fillarimatkailusta! Haaveena on matkailla ensi kesänä Saariston rengastie.

 

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?  

Kesärallatus Hankoon. Teinit huudatti kesällä autossa, nyt sitä hoilataan SingStarilla.

 

 

 

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. Onnellisempi vai onnettomampi? 

Rehellisyyden nimessä onnettomampi, mutta silti toiveikas.

ii. Rikkaampi vai köyhempi? 

Tulot ovat pysyneet samana, mutta tilin liikenne on pysynyt paremmin hanskassa. Kulutus lienee järkevöitynyt.

iii. Laihempi vai lihavempi? 

Kesä oli sinällään poikkeuksellinen, että tajusin mitä tarkoittaa kesäkilot - aikasemmin olen aina laihtunut muutaman kilon luontaisesti kesän aikana. Noiden kesäkilojen jälkeen on tainnut tulla vielä jokunen huoligramma, eli aavistuksen on muodot tainneet pyöristyä.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? 

Liikkuneeni. 

 

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? 

Roikkuneeni netissä ja pelanneeni candy crushia (kirpaiseva salaisuuteni..)

 

Kunnon kotibrunssien viettäminen on ollut ihana, uusi harraste!

 

19. Miten vietit joulua, entä juhannusta? 

Vuoden 2014 joulu oli poikkeuksellinen ja Tapanin päivän mummulavierailu toteutui vain toisen lapsen osalta. Poikkeuksellista, mutta erittäin mukavaa oli lasten isän vierailu aattona. Juhannuksesta ei muistikuvia, vaikka olinkin selvin päin - taidettiin olla siis kotona.

20. Rakastuitko kauden aikana? 

Olen rakastanut lapsiani, tunne on vain syventynyt vaikeuksien vuoksi. Aikuisen rakkauden suhteen ei vipinää.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi? 

Lemppariohjelmani on Kaappaus Keittiössä, mutta syksyn suosikit ovat olleet Vino Show ja Posse, joita on lasten kanssa naureskeltu. Yksi hyvä II maailmaansotaa koskeva sarja tuli talvella ja Kiiltokuvia oli piristävä!  

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna? 

En ole tätä vuotta ennen vihannut ketään tai mitään juurikaan, mutta nyt on sitäkin saatu kokea. Vihantunne on todella turruttava ja uuvuttava, mutta taitaa kuihtua vain ajan kanssa ja prosessinomaisesti.

 

 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja? 

Hyvän mielen vaatekaappi.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? 

Spotify.

25. Mitä halusit ja sait? 

Hienot ja ihanat rippijuhlat.

 

 

26. Mitä halusit muttet saanut? 

Tasaista elämää. On ollut liikenneonnettomuutta, vakavaa sairastumista ja muuta murhetta.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva? 

Ei mikään ole niin sykähdyttänyt, mutta leffassa on toki tullut käytyä ja töllöstä katseltua.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit? 

36v. Valmistelin luultavasti teinin seuraavan päivän synttärikutsuja leipomalla ja siivoamalla. 

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman? 

Perheen pysyminen terveenä.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana? 

Tavis mikä tavis.

31. Mikä piti sinut järjissäsi? 

Ystävien ja läheisten tuki, kannustus ja apu. Rakkaus lapsiin.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten? 

Himo nyt on vähän voimakas sana, mutta Rukajärventien voi katsoa aina boksilta vain Frantzenin vuoksi ja Samuli oli Vain Elämää-sarjassa aika liikkis.

33. Mikä poliittiinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten? 

Tahdon asia oli hieno, vaikkakin tavallaan vähän nolokin juttu. Idän tapahtumat aiheuttavat ikäviä tunteita.

 

 

34. Ketä kaipasit? 

Arjen vastuiden jakajaa.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen? 

Mahdoton kysymys, kaikissa on jotain hyvää.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna? 

Arvatenkin vuoden ikävät tapahtumat pääsivät yllättämään: kahden läheisen vakava sairastuminen sekä liikenneonnettomuus. Toisaalta on ollut ihanaa huomata, että tässä yhteiskunnassa välitetään, ihmiset jaksavat tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa aidosti. Teinin sairauden todellisuus pääsi myös yllättämään - pahan kerran. 

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle?

* Pysyä (kuta kuinkin) järjissäni.

* Pystyä käymään töissä.

* Olla lihomatta.

* Olla itselleni armollinen.

* Olla hyvä kanssaihmisille.

Näihin tunnelmiin ensi vuotta kohti! 

 

Tasapainossa kaikenlaisia inhimillisiä tunteita ja tapahtumia ensi vuodellesi!

 

 

Erilainen joulu

Elämä heittää edelleen kärrynpyörää ja kuperkeikkaa yhtäaikaa ja eri suuntiin. Tämä tietää sitä, että eipä mene Joulu totutulla kaavalla. Ja se taas tietää kirvelevää luopumista muutamista tärkeistä elementeistä, mutta toisaalta jokusen kivaltakin vaikuttavan poikkeuksen sekä mahdollisuuden ajatella Joulua vähän eri vinkkelistä ja nähdä tärkeimmät. 

Ikävintä on, että kaikille tuikitärkeä mummulavierailu kutistui vain yhden perheenjäsenen oikeudeksi. Kotiin jäävä lapsenlapsi on murheenmurtama, mutta täytyy koittaa paikata asiaa nykytekniikan avulla, ottaa facetime-yhteyttä mummulaan ja osallistua sillä tavalla. Toisaalta tänä jouluna keksittiin pyytää nuorison isä aattokylään, eikä tarvitse pelkästään omalla porukalla aattoa viettää. Joulua leimaa myös sairastuneen teinin voinnin seuranta ja mahdolliset sairaalakontaktit pyhinä. Melko poikkeuksellista on myös luvattu valkoinen joulu, mutta se ei luonnollisesti ole lainkaan huono juttu se!

Rekvisiitan, maallisen mammonan ja kystäkyllän puolesta mennään aavistuksen matalalla profiililla. Ajatus on panostaa laatuun määrän kustannuksella, sehän toki sopisi jokaisen joulun reseptiksikin. Annoin periksi, että kaikkia ruokia ei ole pakko tehdä samalle päivälle ja aion ripotella herkkuja eri päiville. Koska emme päässeet edelleenkään eroon molempien lihojen hankkimisesta, aloitetaan pienellä kinkulla ja jatketaan kalkkunalla joulupäivänä tai Tapanina. Kaloja alkupäivinä, jatketaan sieniherkuilla. Illan juustotarjotin korvaa joku päivä makean jälkkärin. Joulutorttujen teko on sovittu nuorison ja isän yhteiseksi aattoillan projektiksi. Eihän kaikkia lajeja siis tarvitse joka päivä syödä ja koska ruoanlaitto kuuluu intohimoihini, on ihanaa saada harrastaa sitä myös juhlapyhinä.

Joulutunnelmasta vastaavat tänä vuonna lähinnä ruokapöydän joululiina, kynttilät, joulukukka, pieni kuusi ja muutama perinteinen joulukoriste. Lahjoissa on panostettu laatuun ja kullanmurut saavat yhden isomman lahjan molemmat sekä yhteisen SingStar-levyn. Valitettavasti toisen ainoaa joulutoivetta eli parantumista emme pysty toteuttamaan, mutta tuntosarvillamme keksimme mukavan maallisenkin lahjan. Tänä jouluna korostuu se, että meillä on toisemme, saamme viettää yhteistä aikaa ja meillä on muutamia tärkeitä läheisiä ihmisiä.

Oman näköistä Joulua jokaiselle!