Mielipide syksystä

Pienen pieni pessimisti minussa ahdistuu syksystä ja erityisesti sen seurauksista.




Lehtikuusi on tosiaan lehtikuusi.

 



Näitä värejä on tänä syksynä piisannut, onneksi!



No, synkistely tuskin kiinnostaa ketään, joten pullotetaan kyyneleet, myydään ne Baden-Badeniin ja kuitataan tämä aihe muutamalla kuvalla syksyn mukavista asioista.




Elämäni ensimmäinen oikea uuniomena, ei huano.

 



Sympaattinen pikku puu.





Uusi elämä sukille

Taas asiaa sukista. 





Eikös olisikin ollut sääli heittää nämä roskiin, purkaa langoiksi tai jättää käyttämättä? 

Sukkien kääntöpuoli oli vaan hieman lohduton.

 

Ei kovin lämmitä..



Parsinlangat löytyivät Sofia-mummun perinnöstä. Perintöä ne jämälangatkin on! Ja itse asiassa niiden mielihyvää tuottavaa vaikutusta verrattuna rahalliseen perintöön ei pidä aliarvioida. No, niistä nyt kuitenkin löytyi silmääni miellyttävä okrankeltainen ohut, 2-osainen villalanka.

Sukat oli erikoisen eri tavalla kuluneet: toisesta vain kuulsi läpi ja toisessa oli mojovat reiät. Vähemmän talsittuun riitti perinteinen tiuha parsiminen, toiseen piti kutoa oikein kunnon paikat. Lopputulos on ehkä humoristinen, mutta sitä kai kierrätys on.

Mitä tästä opin?

Herää pahvi ajoissa, ei kannata jahkailla vaan parsia jo läpikuultavat sukat:

- lopputulos on kauniimpi

- tuntuma jalan alla mukavan pehmeä ja lämmin

- aikaa, vaivaa ja fyysistä voimavaraa niskoissa kuluu vähemmän parsimalla kuin kutomalla

- kutomalla saumoista on vaikea saada sileitä ja paikat tuntuvat jalkapohjissa, kunnes joko keskushermosto tottuu tai saumat pikkuhiljaa tasottuvat.

Moni sukka päältä kaunis, mutta pohjasta ruma?

Hurraa kaupungin liikuntapalvelut!

Ei voi valittaa. On meinaan niin huippu ulkopunttis ja ihan kivat maisematkin.



Suosikkilaitteet, mukaanlukien kivirivistöt.



Tuppaan käydä tuolla 1-2 krt viikossa lapsen harrastuksen aikana. Alkulenkki mutkien kautta perille, crosstrainerilla 4-5 biisiä hulluna hikoillen ja päälle lihaskuntoa mielitekojen mukaan. Takaisin paluu lyhyintä reittiä.




Maisemataulu kahvojen välissä.
Kuvanottohetken jälkeen istutustyöt ovat edistyneet.




Punttis on suuren leikkipuiston yhteydessä, jota kateellisena katselen. Olisinpa lapsi tai olisipa leikki-ikäisiä. Kyllä on viimesen päälle uudet ja uudenlaiset vehkeet.

Välillä olen huomaavinani katseita kyykkivää ja puhkuvaa kroppaani kohtaan. Käännän selkäni ja vähät välitän. Pällistelkööt.

Puiston leikkivälineissä on mielestäni "uutta twistiä" ja tarjoavat tekemistä myös kaikille aisteille. Joskus kuntoiluani säestää nämä ihanat kellot, joiden kumina on maisemaan ja hikoiluuni yhdistettynä erihauskaa!!!

 

Arkiruokaa

Maanantai

Kasvissosekeitto paahdetuista juureksista
- idea jostain blogista, juurekset omien mieltymysten mukaan

Tiistai

Punajuuripasta - salaatti herneillä
- punajuuripasta Emäntänä Olga -kirjasta

Keskiviikko

Perunasalaatti kera tonnikalan, juuston ja salaatin
- perunasalaatin resepti Apukokin keittokirjasta

Torstai

Punainen kinkkukeitto
- vanhasta Yhteishyvän kanakeittoreseptistä muokattu (postaan reseptin myöhemmin).

Perjantai

Chili con soija - tortilla + spelttihelmet
- Soija-papusoosi Emäntänä Olga-kirjasta

Vehnäleipäsellä.



Kaalinlehdellä.
Huom, syljetyt pavut lautasella... Huoh..



Perhe terapiassa

Auto voi olla terapeuttinen paikka.
Ei niinkään liikenteen puolesta vaan perheenjäsenten keskustelyhteyden kannalta. Autossa ollaan yhdessä, mutta jotenkin myös erikseen omissa loosseissaan. Katsotaan samaan suuntaan, mutta ajatukset kiertävät kullakin omaa rataansa.

On tietenkin surullista, että kasvokkain juttelu on suomalaisille vaikeaa, mutta onneksi on auto. Teini-ikäisten kanssa keskustelut syntyvät herkimmin matkalla johonkin. Sitä ikään kuin unohtaa kuka keskustelukumppani on. Fokus on asioissa ja sillä mutsillakin tuntuu olevan joskus ihan hyviä pointteja.

Ratin takana on häkellyttävä kuunnella esimerkiksi tlitystä siitä, miten onnellinen sitä saisikaan olla - kuinka hyvin omat asiat ovat vaikka sitä usein kaikesta valittaakin. On monta asiaa, mistä saa kiittää.

 

Tai saada teinin analyysi omista vanhemmistaan. Minkälaisia he ovat, minkälainen heidän asenne on eri asioihin ja pähkäillä, onko ne omat vanhemmat kuitenkaan ne kamalimmat mitä tietää.

Ja kuulla oman teinin suusta spontaanit, mutta päättäväiset sanat:

"Mä oon kyllä ajatellu, etten mä mun vanhempia mihinkään vaihtais. Joo-o, niin se on."





Kirpputorilla

Katsaus arjen olotiloissamme allekirjoittanee pitkälti yllä olevan artikkelin otsakkeen. Näissä kotikuvissamme ei montaa uutena ostettua esinettä ole.

Tarkemmin katsottuna 2 mattoa, yksi tyyny, radio / cd, tuolien verhoilukankaat ja kello.

Liinavaatekaapilla on tarina. Lapsuuteni siirtolapuutarhamökissä oli vastaava vaatekaappi, josta pidin aina kovasti. Vastusteluistani huolimatta kaappi meni mökin myynnissä mukana. Etsin vastaavaa kaappia vuosikausia, kunnes löysin tämän.

Enkä luovu siitä koskaan. 





Puusohva kerrankin kokonaan istumiskunnossa. Yleensä toimii reppujen, koulukirjojen, postin ja vaatteiden lepopaikkana. 



 

 

Kodin ei tarvitse olla heti valmis. Voin tyytyä väliaikaisratkaisuihin etsiessäni sitä oikeaa. Ilman että koti näyttäisi kirpparilta, tiedä sitten miten siinä on onnistuttu...





Kompromissiruokapöytä parempaa odottaessa.



Viiden euron huippulöytö.



Aamuihminen

Ennakkoluulot vol 2.

Puuro

Olen syönyt aamiaista säännöllisesti vasta reilun vuoden ajan piiitkän tauon jälkeen. Aamupalan syöminen oli tauolla melkein 10 vuotta, join vain kahvin ja töissä sitten ehkä jonkun juggen aamupäivän aikana. Ruokaremontin myötä palautin aamiaisen paikalleen viime syksynä. Syön 98% aamuista puuroa and I love it!

Aamupuuron keittotapani on kokenut muutoksia matkan varrella. Aluksi keitin perinteisen Nallen Kuntokaurapuuron 2,5dl vesimäärään. Jotta aamiainen kantaisi oikeasti lounaaseen asti, olen kasvattanut määrää lähinnä lisäämällä vettä, leseitä ja proteiinia. Pitkään äimistelin ja paheksuin kaikenmaailman fitness-villityksiä lisätä raejuustoa, rahkaa, pähkinöitä tai mitälie protskujauheita Pyhään Kaurapuuroon. Mutta niinpä sitä vaan nykyään lötätään melkein joka aamu raejuustosatsi puuron sekaan. Ja ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tuo lisäys ei heikennä nautintoa vaan pitää oikeasti nälkää pitempään.


Toinen pyhäinhäväistys puuronkeitossa liittyy hiutaleiden lisäämishetken ajoitukseen. Tietenkin veden pitää kiehua ennen hiutaleiden laittoa ja sitten puuroa haudutetaan mahdollisimman pitkään. Muuten puurosta tulee liisteriä, jauhoista tai mitä lie myrkkyä. Arkiaamussa haudutusaikaa tuntui vaan aina olevan liian vähän ja puuron pehmeysaste aina pieni pettymys. Paitsi viikonloppuina, kun puuron keittoon sai kulua aikaa puolikin tuntia. 
Ja noinpa kuulkaa vaan hiutaleet kylmään veteen, hella päälle ja hurraa!!! Puuro valmistuu huomattavasti nopeammin myös hieman karkeammista luomuhiutaleista ja puurosta tulee aivan superpehmeää muttei mitään jauhoa tai liisteriä. Tällä tavalla myös puuron keittoon liittyvää lieveilmiötä eli kattilasta ulospursuamista ei tapahdu.

Pehmeä puuro aamun aikatauluun

4 dl        vettä
reilu 1dl   luomukaurahiutaleita
1-2 rkl     leseitä
            suolaa
reilu rkl   raejuustoa
(loraus hunajaa taittamaan raejuuston happamuutta)


1. Hella täysille.
2. Vesi, hiutaleet ja leseet kattilaan. Hämmennystä lämpiämisen aikana ettei tule pettymyksiä.
3. Kun herkku kiehuu, hella pienelle ja haudutusta välillä seikoittaen max 5 min.
4. Herätä mukulat, petaa sänky ja tsekkaa sää, päätä päivän kulkuneuvo.
5. Suola ja raejuusto (+ halutessasi hunaja) puuron sekaan.
6. Kevyt sokerihuntu pintaan, voisilmä sulamaan ja maito reunoille jäähdyttämään syöntilämpöiseksi.