Kesä

Kesäkurpitsan voittokulku kasvusäkissään jatkuu.

Helteiden myötä ja reissuista toivuttua loma-arkeen on rantautuneet tutut, ihanat kesätekemiset. Kuvin ja pienin saatesanoin.

Yksi parhaista varvuista.

Mettäläinen.

Mustikkametsässä kävin kerran, eikä toista tarvitse mennä. Puskat oli ennakkoidun mukaisesti tyhmiä tyhjiä. Kyykistelin rasiallisen verran, istuin kivelle ja vetelin marjat niin sanotusti suoraan suoneen.

Kauniin rakkaustarinan (nimeltään Taivaslaulu) välistä löytyi jollekin Juhalle tarkoitettu 34v-onnittelukortti. Mikäköhän tarina tämänkin kortin takana lienee?

Kirjastoissa luuhaaminen tuntikausia, tuliaisten nauttiminen kotona niin kirjojen, lehtien kuin tv:nkin muodossa kuuluu ehdottomasti kesääni. Paahtavan keskipäivän aikaan leffojen katsominen ei ole muuten hullumpaa!

Jalkakyply keittiön antimista.

Toiset ne jaksaa liikkuakin..

Ruoka on suuri nautintoni ja näin kesällä sen jakaminen ihanien ihmisten kanssa on aina ihan parasta.

Lettukestit niin kuuluvat kesään.

Ihanaa kesän jatkoa Sinulle!

Lähimatkailua taasen

Pahoittelut blogin kesäseisokista, mutta täällä ollaan taas. Kynnys kirjoittaa uhkasi tauon aikana nousemaan, mutta nyt vaan rypistetään asiaa eetteriin. Aiheita olisi tarjolla enemmän kun pystyy suodattamaan, mutta valitaanpa ajankohtaan sopivaa eli reissaamista. Lähimatkailun teema on ollut kesäni todellinen trendi, ei nyt kyllästymiseen asti mutta melkein. 

Jatkoin fillarointimatkailua: tällä kertaa kohteena oli pieni saaristokaupunki Parainen ja paluumatkan varrella Kuusiston linnan rauniot Kaarinassa. Matkaa kertyi ~50km. Sää oli ihastuttava kesäsää, vastatuulta mentäessä ja myötäistä palatessa. Paraistentie on fillarointimatkailuunkin tarkoitetun Saariston rengastien alkua. Paraisille asti maisema oli ihan jees suomimaisemaa, mutta varsinainen saaristotunnelma koittanee rengastiellä myöhemmin. Pyörätien päällyste oli paikoitellen pelottavan kuoppainen, ja alamäissä ei voinut ihastella maisemia vaan katse oli pidettävä tiukasti tiessä. 

Näitä näkymiä tarvitsen joka kesä.

 

Kivikirkko oli niin kaunis, että houkutti luokseen.

 

Perillä Paraisilla oli rauhallista, mutta virkeää pikkukaupunkitunnelmaa riitti. Kävin paikallisen kalakaupan ravintolassa lohikeitolla, ja keitossa sitä lohta oli vähintäänkin hintansa 7,90€ verran! Jäätelöllä herkuttelin kertakaikkiaan viehättävän pikkukahvilan takapihalla. Puutalojen ystävälle löytyi myös ihasteltavaa. Kokonaisuutena Paraisista jäi samanlainen fiilis, kuin aikoinaan Tammisaaren käynnistä, kokoluokka oli vain toinen.


Kotimatkalla ei väsyttänyt tai takapuolta puuduttanut vielä tarpeeksi, joten kiersin vielä Kuusiston linnan raunioiden kautta. Kuusiston saarella oli rengastiehen verrattuna huomattavasti rauhallisempaa ja hiljaisempaa ajella, maisema kauniimpaa. Kuusiston linnanrauniot ovat olleet keskiajalla katolisen kirkon piispojen turvapaikka, ja jäljellä olevat rauniot ovat kyllä vaikuttavat! Paikka on saaren aivan kärjessä ihastuttavien maisemien äärellä. Raunioilla kiipeily ja seikkailu näkyi olevan erityisesti paikalla olevien lasten mieleen ja maastossa oli myös nuotiopaikka. Käynti pisti harkitsemaan toista retkeä myös jälkikasvun kanssa.

Pointtini näissä lähimatkailuhölinöissäni taitaa olla, että tehkää ihmiset reissuja omiin maisemiin; jokaisen lähellä on varmasti näkemisen arvoisia mestoja! Niin, ja vinkatkaa niistä muillekin.

Juhlamenu

Rippijuhlien menu oli lukkoonlyöty jo aikaisin keväällä, mutta sitten tuli toukokuu ja eräät kirjanjulkaisujuhlat. Pitopalvelun ruokien äärellä nälkä kasvoi syödessä ja halusin myös meidän kesäjuhliin keiton sijaan kuitenkin kunnon bufeen. 

Rippijuhlan menu oli aluksi seuraava:

• juustoinen poro-leipäjuustokeitto
• karjalanpiirakat savukalatäytteellä
• karjalanpiirakat munavoilla

• mansikkakakku
• taateli-suklaakakku ("kuiva"kakku)
• raparperi-valkosuklaakakku (hyydykekakku)
• miljonäärin muropalat
• pikkuleivät

Todellisuudessa tarjottiin kaikkea tätä:

• salaatti halloumijuustolla ja mansikoilla
• marinoitu pastasalaatti (resepti myöhemmin)
• kinkkuvoileipäkakku, resepti
• kylmäsavutuorejuustokakku resepti
• moderni munajuusto resepti
• uunipaahdetut tomaatit resepti
• marinoitu naudan sisäpaisti resepti
• parmesankakku resepti

 

Kakkujen ekan palan leikkaamista spekuloitiin ja kuivaharjoiteltiin ahkerasti ennen h-hetkeä.

Moderni munajuusto puuttui pöydästä aluksi, ilmeisesti sortteja oli jo muutenkin tarpeeksi.

• mansikkatäytekakku
• raparperi-valkosuklaakakku reseptiä muokaten
• mokkakakku reseptiä muokaten
• pikkuleivät

 

• mummun ihana rapareprimehu, sitruunavichy, vesi

Ruokaa oli kertakaikkiaan liikaa 20 hlö:lle, joka tiesi ongelmatonta ruoanlaittoa juhlien jälkeisiksi päiviksi. Kun sortteja on montaa, menekki vaan on pienempi per laji. Edellä olleesta listasta voi kuitenkin nostaa selvästi moneen makuun sopiviksi kylmäsavutuorejuustokakun, paistin ja parmesankakun. Oma suosikkini oli moderni munajuusto. Menekkiongelmaa sen sijaan oli kinkkuvoileipäkakun ja salaatin kanssa - tai siis kyllä ne kelpasivat, mutta niitä meni vähemmän kuin olin laskenut. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen ruokiin ja saivat ne kehujakin. Hyvä ruoka ja ruoanlaitto on minun ja jälkikasvunkin intohimo, joten se sai näkyä myös juhlissa.

Tässä pieni näyte siitä, mikä oli kaiken takana.

Hauskaa, jos tästä on jollekin juhlia järjestävälle jotain vinkkiä. Pääasia kuitenkin on, että tarjottavat ovat järjestäjien oman maun ja tyylin mukaiset sekä tärkeimpänä, että niistä ollaan ylpeitä!

Tomaattiaika

Suomalaisia tomaatteja on saanut edullisesti jo jonkin aikaa, mutta tämän päivän 0,79€ / kg oli pohjanoteeraus, hyvässä mielessaä. Suosin kauden kasviksia pääasiassa ekologisista syistä, mutta hinta on kyllä myös aika hyvä mittari siihen mikä on milloinkin hiilijalanjälkitietoista.

Tomaatit on kertakaikkiaan ihastuttavia, mutta perinteisten salaatin, leivänpäällisen ja sellaisenaan syömisen lisäksi tomaatista on moneksi. Olen kirjoitellut aikaisemmin jo vakiintuneen pastakastikereseptini, johon saa upotettua säkillisen tomaatteja. Ihastuttavaa on myös tomaatti-fetapiirakka. 

Mikäli tomaatteja on reippaasti, pastakastikkeen lisäksi suosittelen ehdottomasti tekemään monikäyttöisiä ja kertakaikkiaan herkullisia uunipaahdettuja tomaatteja. Reseptejä ja tapoja on monia: voi tehdä isoista tai kirsikkatomaateista, tomaatit voi puolittaa tai siivuttaa, paistoaika olla lyhyt ja lämpötila korkea tai päinvastoin paistaa pitkään mutta miedolla lämmöllä. Mausteissa voi säätää oman maun mukaan ja ne voi sijoittaa tomaattien päälle tai alle. Tomaatit voi säilöä paahduttuaan "litraan" öljyä tai vain sellaisenaan. 

Päällä ollessa yrtit kuivahtavat.

Yrttien ollessa tomaattien alla, maut pääsevät paremmin irti ja tomaatit muhivat makuliemessä.

 

Jaan itselleni mieluisimman tavan, mutta eipä kai lopputuloksissa oikeastaan paljoa eroa ole, koska mausteiden mittasuhteet ja tomaattien ominaisuudet ym. epäluonnollinen vaikuttaa kuitenkin aina.

Uunipaahdetut tomaatit (uunipellillinen)

tomaatteja (ehkä reilu 10 uunipellille?)
2-3 rkl oliiviöljyä
pippuria
suolaa
(ruoko)sokeria
timjamia ja/tai rosmariinia (mieluiten tuoretta, mutta kuivatut käyvät myös)
(2-3 valkosipulin kynttä)

1. Siivuta tomaatit kolmeen osaan. (Siivuta valkosipulinkynnet ohuiksi).
2. Leivinpaperi korkeareunaiselle pellille. Levittele leivinpaperille öly, mausteet, yrttien oksat (ja valkosipulin kynnet). Lado tomaatit maustepedin päälle ja voit valella tomaattien pinnat vielä kevyesti öljyllä.
3. Laita tomaatit 200 asteiseen uuniin vartiksi. Pienennä lämpä 150 asteeseen ja anna muhia 1,5 tuntia. 
4. Nostele tomaatit varovasti lasipurkkiin, nakkaa tuoretta basilikaa halutessasi antamaan väriä ja makua. Kaada leivinpaperille jäänyt liemi purkkiin.


Uunipaahdetut tomaatit maistuvat sellaisenaan ruoan lisäkkeenä, salaatissa, leivän päällä tai suoraan purkista naposteluun. Voisin kuvitella, että pizzassa joko kastikkeeksi soseutettuna tai täytteenä toimivat myös loistavasti.

Jokaista tarvitaan

Rippijuhlat ovat ohi onnistuneesti, vaivannäkö palkittiin! Parasta päivässä oli ihmiset, ne sen juhlan tekee. Jäi mukava, lämmin fiilis siitä, että sekä päivänsankarilla että meidän perheellä on ympärillään ihmisiä, jotka välittää. 

Onnittelukorteissa oli toiveikkaita ja kannustavia sanoja, puheenaiheet liippasivat myös tulevaisuutta ja sen suunnittelemista. Keskusteltiin, kuinka hauskaa ja tärkeää on, että jokaisella on omat mielenkiinnon kohteet ja juttunsa. Niitä pitää elämässään seurata sekä pyrkiä toteuttamaan. Tyttären kiteytys keskustelun lopuksi jäi soimaan päähäni seuraaviksi päiviksi: "Jokaista tarvitaan". Olin hämmentyneen ylpeä tästä ajatuksesta ja tyytyväinen siitä, että itsevarmuutta on kaikesta teini-ikään kuuluvasta rimpuilusta huolimatta kuitenkin kai karttunut. 

Ylevämmistä ajatuksista konkretiaan, josta tämä blogikin enimmäkseen muodostuu. Päivän onnistumisen taustalla oli kolme asiaa:

• huolellinen suunnittelu, 
• etukäteisvalmistelut ja 
• avun pyytäminen.  

  
Ensin piti suunnitella hyvin, mitä oikeasti halutaan, mikä on oikeasti tärkeää meille ja mikä toisaalta ei. Tämän pohdinnan jälkeen tehtiin suunnitelma, jossa koitettiin pysyä mahdollisimman tiukasti. Suunnitelma sisälsi kakkulapioita ym. ottimia ja tarjoiluastioita, sukkahousuja, kynttilöitä, aikataulutuksia, siivouksia ja huonekalujen siirtoja myöten kaiken. Vaarana oli sortua sivuraiteille tyyliin "oi kun olis ihanat, vähän juhlavammat uudet sohvatyynynpäälliset" tai "nyt olis hyvä syy hankkia uus ruokailuryhmä kuistille", mutta pysyin kyllä ruokien määrän ylimitoitusta lukuunottamatta ruodussa. 

Yhteispelillä voileipäkakkua.

Pyysin sekä valmisteluihin että juhlapäiväksi apukäsiä ja ne hetket olivat itse asiassa juhlavalmistelujen mukavimmat! Kiitollisuudenvelan sijaan kaikille tais jäädä hyvä pössis yhdessä tekemisestä. Mummu oli siivoamassa teinien kanssa kotia, tekemässä kakkupohjat pakkaseen ja auttamassa huonekalujen siirrossa. Ehdottomasti jatkamisen arvoinen perinne oli myös kummin vierailu edellispäivänä ja yhteispeli ruokavalmisteluissa. Kirkossa olon aikana kotiin oli saapunut hengetär kaatelemaan tervetulomaljoja, paistamaan halloumit salaattiin ja toivottamaan kodin emännänkin tervetulleeksi. Ilman tuota ihmistä ei olisi selvitty, saatu sankarista ihania kuvia eikä liikututtu kauniista sanoista.

Juhlan murut on nyt siivottu nurkista, huonekalut päässeet omiin osoitteisiinsa, univelat selätetty ja kiitoskortit tilattu. Sitten tars kai suunnitella sekä viettää kesää, se kun jäi vähän kakkoseksi...

Pihakuulumisia

Nyt seuraa asiaa blogin nimen mukaisesti eli kuulumisia pihalta sekä ruodussa että rempallaan. Päätelkää itse, mikä on mitäkin.

Hyötypenkistä on tullut monenlaista menestystä, mutta nyt voi jo sanoa, että pinaattikokeilu ei ole ollut onnistunut. Säkkiviljelmillä on alkanut tapahtua: kesäkurpitsa kasvattaa hervottomia lehtiään ja lehtikaalinkin tunnistaa lajinsa edustajaksi. Mäkimeirami on aivan ihastuttava yrtti ja suorastaan riehuu kasvimaalla, minttu kerää selvästi vielä sisuaan syksyn siirtämisen jäljiltä. Pikkupenkin satoa on nautittu jo useat kerrat mm. raparperia rippijuhlakakun kokeiluun ja yrttejä monenmoisiin ruokiin. Muutaman viikon sisään alkaa odottamani salaatin ja rucolan puputus.

Tulvivat yli laidan!

Olisiko kesäkurpitsa ollut sittenkin fuksimpi penkissä..

Kuistin sisustus on edennyt suotuisasti, joskin melko minimalistisesti. Jo pienillä jutuilla sain toivomaani kesähuoneen ja viihtyisyyden oloa. Somistus tapahtui suurimmaksi osaksi omien kaappien sisällöllä, joista tärkein on pappalan vanha naulakko. Mummu istui verannalla aina vastassa keinustuolissa ja tuo naulakko takanaan seinustalla. Pelastin sen talon myynnin yhteydessä ja vietettyään pari vuotta kaapissa se pääsi nyt käyttöön. Olen aikoinaan ollut pieni kirpparihamsteri ja emaliroinat pääsivät tunnelman tuojiksi. 

Kuistin sisustukseen olisi saanut uppoamaan helposti satasia tai tonnejakin, mutta hintaa tälle faceliftille tuli kukkia lukuunottamatta 19€ (2 rottinkiamppelia ja kastelukannu).  Tottakai haaveilin puulaudoituksesta, uudesta kalusteryhmästä, seinä- ja kulmahyllyistä, valaistuksesta ja runsaasta vihreloistosta, mutta tämä ajaa asiansa muutaman kuukauden ajan loistavasti. Aurinkoa ja lämpöä ei kuitenkaan rahallakaan saa ja ne ovat itse asiassa suurimmat tekijät kesähuoneella viihtymiseen!

Tomaattia ja kurkkua with love

Lapsuuden muisto salaatista on viipaloitua kurkkua ja lohkottua tomaattia. Kesällä tehtiin oman maan lehtisalaatista "oikeata" salaattia kermaviilikastikkeella, mutta talviaikaan ruokalautasen vihreästä vastasi tomaatti ja kurkku. Aina. Ruokakulttuurin muutoksessa arkilautasille on ilmestynyt jäävuorisalaatit, paprikat, rucolat, avokadot ja balsamicot. 

Suosikki tv-sarjani Kari Aihinen paasaa aina, että ruoassa pitää olla sydäntä, ilmeisesti kuvainnollisesti. Kape tarkoittaa sillä pientä panostamista ja rakkautta tekemättä kuitenkaan gourmet-tason suoritusta. Olen niin samaa mieltä. Senpä vuoksi lapsuuteni muistikuvien ankea ja tylsä tomaatti-kurkku -combo on saanut käsissäni ympärilleen lisää makua och lite kärlek. Vaivannäön sijaan riittää pieni panostus.

Tomaatti ja kurkkua med kärlek (2-3:lle)

3    tomaattia
n. ½ kurkku
>10  oksaa ruohosipulia

Mausteita laitetaan mittayksiköissä tippaa ja hippusta eli oikeasti vähän: öljyä, valkoviinietikkaa, sokeria, suolaa ja mustapippuria. Maista ja lisää.

1. Pilko kurkku ja tomaatit kuutioiksi. Silppua ruohosipuli. Sekoita kulhossa.
2. Lisää mausteet, sekoita ja anna maustua mieluiten muun ruoan laiton ajan.

Sopii ruoan kun ruoan kanssa. Jos herkkua jää, se kietoutuu kivaksi iltapalaksi raejuuston kanssa.