Mitä kuuluu 1/2

En pahoittele hiljaiseloa vaan totean, että ihanaa olla taas täällä! Hiljaisuus blogin puolella on tarkoittanut sutinaa muualla elämässä. No ei nyt sutinaa sanan eräässä merkityksessä, vaan suurten muutosten edellä tapahtuvaa hässäkkää ja pientä säätöö. Käytän tämän palstatilan siis kevään random-kuulumisten kertomiseen vähän ystäväni arkipalojen tyyliin.

Kevään teeman tittelin nappaa yksinoikeutetusti pitkään suunniteltu, tarkkaan harkittu ja viimein toteutuva elämänmuutos. Muutan 20 vuoden karkumatkan jälkeen takaisin kotikaupunkiini Tampereelle! Muutos on valtava, jännittävä, hieman pelottavakin mutta ennen kaikkea ratkaisun perustana on joku sydänalassa tuntuva tunne ja kaipuu läheisten luo.

  
Eka kerta, kun autosta puhkesi kumi. Hupsuinta tilanteessa oli tunne, että kaikki kiire pysähtyi siihen paikkaan. Oli muka tuhat rautaa tulessa sinä iltana, mutta hienostipa ne asiat odotti auton hätäavun ajan ja tulivat kuitenkin tehdyksi.

 
Juhlinta on leimannut erityisesti viimeistä kuukautta. Aikoinaan paikkakunnaltamuuton plussia ja miinuksia punnitessa kivoihin asioihin lukeutui se, että saa pitää paljon läksiäis- ja tuparijuhlia. Ja kuulkaa niitä on nyt sitten pidetty ja juhlittu erinäisillä kokoonpanoilla!

Aivan ihastuttava viimeinen turkulainen aikuisten viikonloppu vietettiin kahdestaan rakkaan ystävän kanssa - hän tiivisti kaiken kertakaikkiaan kauniisti tällä tavalla. Parin eri työyhteisön kanssa on pidetty kotibileitä, hipattu yössä ja tarjottu lounasta töiden lomassa. Teinin ystävät pitivät meillä hienot yllätys-yökekkerit, joiden suunnittelu salaa oli puolet hauskuudesta. Sain osallistua myös yksien yo-juhlien menuun suunnitteluun ja toteutukseen.


Pahiten rempallaan oli meikäläisen pikkupihan nurmikko, kunnes tuli pakko (=vieraita) tehdä melkein polvenkorkuiselle heinikolle jokin ryhtiliike.


Yhteistyö ja hyvä tahto. Kiitos kysymästä, teinin vointi on kohentunut hienosti kevään aikana. Siihen sekä muuttoon liittyviä palavereja ja asioiden hoitamisia erinäisten tahojen kanssa on ollut riittämiin. Puhelinlangat ja sähköpostit on laulaneet, hakemuksia ja lomakkeita on täytelty, selvitelty ja saatu asioita hoidettua. Olen huomannut aikaista selkeämmin sen, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Rauhalliseen kysymykseen ja ihmettelyyn vastataan usein kauniisti ja selventäen, kiitokseen kiitoksella ja pahoitteluun pahoittelulla. Oman vaikuttamisen lisäksi on ollut ihana huomata, että ihmiset haluavat toisilleen hyvää ilman vastapalveluksiakin. Tästä osoituksen eräskin välipalan hakureissu pikkukaupassa, kun olin lähtenty rahatta liikenteeseen (jep..) ja seuraava kassajonossa halusi maksaa kahden euron evääni.  
 

 
Suosituin iltapuhde on ollut aikataulutus ja suunnittelu. Pieni suunnitteluvihkoni on täyttynyt sivu sivulta. Aiheet ovat kulkeneet akselia juhlat 1, juhlat 2, juhlat 3..., budjetointi, uuden asunnon huonekalujen sijoittelun pähkäilyä, hektisten viikkojen aikataulutusta jne.

 

Viimeisten läksiäisten jälkeen alkaa asunnon raivaus ja pakkaus sitten toden teolla. Pakkaan elämäni ja rakkaani pakettiautoon jo kolmen viikon päästä - hui!