Reissumarinaa

Tehtiin paljon odotettu, urbaani lomareissu pääkaupunkiin kera teinein. Reissu oli suunniteltu väljästi, ideoita listatolkulla, lukkoonlyötyä oli vain majoitus ja junaliput. Reissu oli puitteiden suhteen onnistunut ja samaan hengenvetoon pitäisi jatkaa, kuinka ihanaa, kivaa ja rentouttavaa meillä oli. Mutta onko lupa sanoa, että kun ei ihan ollut. Oli toki hyviäkin hetkiä, mutta myös pahaa mieltä, turhautumista, väsymystä, teiniangstia ja näistä johtuvaa kinastelua ja eripuraa. Pikkulapsiperheitä katsellessa mietin, että kumman ikäryhmän kanssa matkustaminen onkaan rasittavampaa.. 

Liikaa tai vääränlaisia odotuksia? Liian väljästi suunnitellut päivät ja eriäviä mieltymyksiä? Oletus siitä, että reissussa ollaan kokonaan paossa arkielämältä? Kaikki "tsemppaa" ja teinikin osaa luovia? Äiti on koko ajan superhäpi ja "kaikki käy", aina saa jätskin tai Starbucksista jotain kun haluaa? Kartan ja sporalinjojen katsomisessa ei tule virheitä,  kävelykilometrit pysyvät hallinnassa? Jne..

Julkisilla kuljettiin koko rahan edestä.

Puiston penkillä ihastuttava rupattelu"hetki" eläkeläisrouvan kanssa, teemana elämä ja läheiset ihmiset.

Mene ja tiedä, ehkä vähän noita kaikkia. Kokemus kuitenkin tuokin ja opin itse asiassa lomailija- ja reissaajaminästäni uutta. Kaupungilla, eri nähtävyyksissä ja kuuluisissa, toki kauniissa paikoissa sekä kaupoissa laahustaminen on nyt nähty vähäksi aikaa ja minä taidan kaivata reissultani enemmän toimintaa, esim. fillarimatkailua tai vaeltamista. Pidetään mielessä tulevaisuutta varten.

Oli reissussa kuitenkin mukaviakin asioita, joista yksi oli hotellikotimme, kaikkien mielestä ihan ykkönen! Suurena pelastuksena myös koulun pihan koriskenttä ja upea kaupunkipuisto vieressä! Hotellikoti oli kivasti sisustettu kaksio, jossa majoittuminen tuntui asumiselta. Nautittiin runsaat aamupalat väljällä aikatalulla aamu-tv:n höpö-löpinät taustalla, yksi teini kävi reenaamassa heittoja, toinen pyöri kaupungilla kaverinsa kanssa, illalla käytiin lähipuistossa aistimassa kaupunkilaisuutta, löhöttiin ja ilta-auringosta nautittiin partsilla. Julkisilla kulkeminen oli kivaa, syöminen ulkona ja teinien oma Linnanmäkipäivä, jolloin äiti luuhasi omillaan.

Tuli onneksi tämäkin ilta: teinin kanssa kentällä, sovussa ja hurtilla huumorilla höystetyin jutuin.

Plussaa matkassa on myös se, että se on nyt tehty. Nähty ja koettu Helsinkiä niin paljon, että täsmäpäiväreissut silloin tällöin riittää. Hieno kaupunki!