Fillaroinnin plussia
- ovelta ovelle ilman ruuhkia ja itsestä aiheutumattomia hidasteita, ei parkkipaikkaongelmia. Mitä nyt talvella kaistaviivojen ollessa lumen alla ihmiset ja koirat sitä myöten unohtaa pyöräkaistan olemassa olon, kesällä fillaristien määrä pompahtaa ja aamuruuhkaa esiintyy myös kevyen liikenteen väylillä.
- elimistö kiittää monellakin tapaa: päällimmäisenä mieleen tulee reisi, pakara ja korsetti, ilmanvaihtokanavat, aineenvaihdunta ja pääkoppa.
- saattaa kasvaa sädekehä kanssaihmisten kehuista, joka haihtuu onneksi päivistä jolloin käyttää autoa.
- olet trendikäs, ilmastotietoinen ja muuta hyveellistä, paitsi koet huonoa omaa tuntoa kuitenkin auton omistamisesta sekä sen käyttämisestä.
- ilmasta, sen jälkeen kun kunnon välineet on kasassa ja ne on huollettu.
- vuodenajat tuntuu ja antaa voimaa. Kauniina kesäaamuna mieli on keveä vaikka kohteena olisikin työpaikka, myötätuulella matka taittuu kevyesti, pahimillaan syyssade tuntuu kasvoilla nuppineulojen pistoilta, nollakelillä sohjossa polkiessa hiki virtaa ja käsivarret kihelmöi tärinästä. Ei kai kesä tunnu kesältä, jos välillä ei ole talvea.
 |
| Kuvaaja kumoon. |
- Tussut kumit, vanteet kierossa, vaihteet sökönä, väärät vaatteet sekä muut välineongelmat. Tähän liittyen fillarin epäkunnioittava kohtelu eli rotvalleihin ja kuoppiin täysillä ajaminen, vaihteiden kurittaminen ja huoltojen laiminlyönti.
- Reppu selässä polkeminen -> turha hiki. Hanki kori.
- Satulan päällä vaappuminen -> taas turha hiki. Korsetti tiukaksi ja jalat töihin.
Iloisia kilometrejä itse kullekin säädylle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti