keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Niksimarttailuviikko - keskiviikko



Joka elokuu vedän herneet nenään erään kauppaketjun sloganista "Ihana paluu arkeen". Sitä on itse vielä lomafiiliksissä ja johan marketit tursuaa kalentereita, reppuja ja hypermega-ruokatarjouksia kyseisillä saatesanoilla. Tähän vuodenaikaan sitä tsemppiä jo vähän tarvitsisikin. Yksi keino ylitse muiden arjen hallinnassa on yksinkertainen eli perhekalenteri.

Kalenterielämäsuositukseni on kaksivaiheinen:

1. Määrittele itselle haastavimmat ja / tai tärkeimmät arjen alueet. Ongelmat tai aihealueet voivat liittyä esim. perheenjäsenten omiin menoihin, autonkäyttövuoroihin / logistiikkavastuihin, työhön, harrastuksiin, sosiaalisiin suhteisiin, rahaan, liikuntaan, ruokaan, kotitöihin, vapaa-aikaan, pyykinpesuun tai vaikka omaan laatuaikaan. (Tulisikohan saunassa käytyä ahkerammin, kun se lukisi kalenterissa? Unohdan sen aina..)

2. Viikkopalaveri. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta suosittelen ja palaverikahvithan ja / tai -pullat voi ottaa mukaan konseptiin! Pidän kalenterihetken itseni kanssa, toisinaan huutelen nuorisoa kuulolle, jos kyseessä jotain spesiaalia. Nautin kalenterin rauhallisesta tuijottelusta: tuleva viikko jäsentyy mieleen, osaset tulee mietittyä etukäteen ja maanantain tulo ahdistaa hieman vähemmän. Käytän mielummin asioiden suunnitteluun yhden, jäsentyneen tuokion, kun stressaan, säädän ja rimpuilen läpi viikon.




  • tsekkaan viikon menot
  • suunnittelen, kirjaan ruoat ja niiden valmistusajankohdat, laadin kauppalistan
  • silmäilen rahasarakkeeseen kirjattuja laskujen eräpäiviä, muistelen tai tarkistan tilin saldon
  • hahmottelen liikuntoja, mikäli viikossa erityisiä menoja.

Meidän kalenterissa on jokaiselle oma sarake, ruoka-, raha- ja liikuntasarake. Erityisen toimivia ovat elämässämme tietenkin omien menojen sarakkeet sekä ruoka- ja rahasarakkeet. Liikuntasarake on itselleni tsempparina, mutta luulen että siellä on luonnostaan tunkua taas enemmän kesällä.. Haastavinta kalenterin käytössä on ehkä menojen merkitsemisen muistaminen ja siihen ei kikkakolmosia olekaan..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti